torstai 31. lokakuuta 2013

Autojen seassa pujottelua, vartijoita sekä kierrättämistä

Iltaa!




Joo, tänään onkin jo sitten torstai eli четверг (četverg) ja mun 11. päivä täällä. Eilen olin koululla vaan matikan tunnin ja sitten tulinkin nukkuun asunnolle muutaman tunnin päikkärit. Autoin L:ää ympäristöopin läksyissä illemmalla, nyt käsittelyssä kierrättäminen. Venäjällä ei kierrätetä vaan kaikki roskat laitetaan samaan eikä täällä myöskään ole erikseen roskiksia bio-, seka- tai energiajätteelle. Yritä siinä sitten selittää mitä se on ja miks sitä tehdään kun toiselle se on ihan vieras asia. Kirjassa oli puhetta myös kirpputoreista, mitkä vasta onkin kummallinen ajatus venäläisille. Vähän on kuulemma sellanen ajattelutapa, että "ei nyt käytettyä vaatetta voi ostaa, herranjumala!" L kuunteli ihmeissään, että meilläkin on kirpparipöytä ollut.

Tänään olin koululla aamulla äikän tunnilla, tulin muutamaks tuntia asunnolle ja sitten takasin ympäristötiedon sekä toiselle äidinkielen tunnille. Ympäristötiedossa käytiin tänään karttoja ja ilmansuuntia, katottiin että missä kelläkin on Suomessa koti ja etittiin ne kartalta. Oppilaat ei ollu kuullu Nokiasta ja niiden mielestä oli tosi hauskaa, että on kännykän niminen kaupunki. Eivät meinannu edes uskoa, että se on olemassa... No, sitten vaan ilmottaan, että sieltähän minä oon tulossa! :D Ilmassa oli jo myös huomisen Halloween-juhlan odottelua ja fiilistelyä. Koululla siis järjestetään jonkulainen tapahtuma, siellä on mm. kauhutunneli, tanssi- ja pukukilpailu. Yläastelaiset hoitaa koristelut ja ohjelman nuoremmille.

No, sitten kun koulu päätty, oli kahden tunnin "tauko" ennen kuin L:llä alko tanssitunti, joten L meni iltapäiväkerhoon ja mä taas tulin asunnolle vähäks aikaa, ja sitten taas takasin koululle viemään L harrastetalolle. :D Tuli vähän käveltyä ja juostua kun tuli vähän kiire, että tänään on kyllä liikuttu ja hikoiltu! Varmaan vaihdevuodet alkamassa kun koko ajan kuuma...




Tänään myös totesin, että Moskovassa se vaarallisin asia on ehdottomasti liikenne. Mun täytyy joka päivä koululle mentäessä ylittää katu nimeltään Ле́нинский проспе́кт (Leninskij prospekt) ja tänään aamulla mentiin ensimmäistä kertaa kahestaan L:n kanssa. Kun tultiin tohon tielle ni ajattelin heti ettei tästä tuu mitään, ei tosta voi päästä yli. L katto mua ja kysy miksei me mennä ja vastasin, että miten tonne muka menee, niin tyttö otti mua kädestä ja veti vaan sinne autojen sekaan! Kyllä ne sitten pysähty, mutta aikamoista. Jos siellä alkais odotteleen semmosta hetkee, ettei autoja tuu, niin sais kyllä seistä aika kauan! Oli vaan jotenki niin huvittavaa, että 7-vuotias pikkutyttö menee ku ei mitään ja minä, nuori aikuinen, melkein itkua väänsin. :D





























No, ei se pelko ihan turhaa ollu, sillä myöhemmin kun yksin menin niin jäin melkein auton alle, oli ihan muutamasta millistä kiinni! Olin suojatiellä kun yhtäkkiä auto lähti peruuttaan hirveetä vauhtia mua kohti, minkä onneks tajusin ja hyppäsin sivuun... Sydän hyppäs kurkkuun ja loppumatkan meninki ihan ylivarovasti. Saa kyllä olla tosi tarkkana kun tuolla teitä ylittelee. Autoja on ihan uskomaton määrä, kaistojakin useempi ja ne tulee vauhdilla. Siinä sitten suojatiellä saa aina jännittää, että pysähtyykö ne vai ei kun tulee niin kovaa kohti, mutta kyllä Venäjällä on parantunu jalankulkijoiden asema (näin siis oon kuullu). Joskus vuosia sitten olis varmaan vedetty yli vaan! 





















                                                                                                                              
Oon myös ollu I:n ja A:n auton kyydissä, niin ajotapa on tosi erilaista täällä kun Suomessa. Ensinnäkin autoilijat tööttäilee paljon, eikä se oo mikään semmonen ilkeämielinen juttu kuten Suomessa monesti vaan ihan arkipäivää. Asenne ajoon täytyy olla myös semmonen "mitä sitä kyselee, menee vaan", sillä ei ne välit mitään suuren suuria todellakaan oo eikä sulle mitään isoo tilaa tehä. Monesti on ollu myös tilanteita, että melkein tullu kolari kun joku kiilannu eteen, mutta oon miettiny ettei semmoset oo täällä mitään läheltä-piti-tilanteita vaan ihan perusjuttuja. Läheltä-piti-tilanne on vasta varmaan kun hipasee toista! :D I kysy haluaisinko mä auton käyttöön täällä, mutta kieltäydyin. Mitähän siitäkin tulis kun mulla on vaikeuksia jo Nokialla, missä asukkaita on se noin 30 000 ja täällä 15 miljoonaa... Aika nopeesti olis auto rutussa ja minä sairaalassa. 



                                                         

Kyllä kuitenkin siinä Leninskij prospektilla ja muilla isoilla teillä on välillä poliisi suojatiellä vähän kattomassa menoo, ja autot nyt aika hyvin siinä pysähtyy. Sitten monilla teillä on liikennevalot, jollon se tienylitys on ihan ok, mutta välillä tekee kyllä mieli laittaa silmät vaan kiinni ja toivoo parasta.

Kuten jo aikasemmin kerroin, niin tää meidän asuintalo on vartioitu eli alue on aidattu, kameroita joka puolella ja sitten vartija tossa pihassa 24/7. Meillä ei oo semmosta kulkulupaa, koska sen kuulemma saa vasta 2 kk:n päästä (älkää kysykö miksi) niin aina kun tulee pitää painaa portissa olevaa nappia ja vartija päästää sisään ja sama kun lähtee. Aina kun oon menny I:n ja A:n kanssa, niin ei mitään ongelmaa, päästää vaan menee ja asia ok. Mutta joka ikinen kerta ku oon menny yksin, niin se vartija tulee mun perään ja alkaa kyseleen kuka, mitä, mikä talo, numero, kenen luokse jne ja joka kerta pelästyn. :D Välillä menee ihan ok, kerron vaan asunnon numeron ja muuta, mutta tänään kun tulin takasin niin se puhu sellasta "kuuma peruna suussa"-venäjää enkä saanu oikeesti mitään selvää. Kysyin monta kertaa, että mitä, mutta en ymmärtäny ja se vartija näytti siltä kun haluis kuristaa mut. Sitten selitin talon ja päästi mut meneen, mutta varmaan vaan sen takia ettei jaksanu enää.

Myös koululla on vartiointi eli охрана (ohrana). Se on hyvä asia, koska tuleehan siitä semmonen turvallinen olo kun seurataan ettei ketään hämäriä tyyppejä liiku täällä. On vaan ollu vähän vaikeuksia tottua siihen, mutta eiköhän se pikkuhiljaa oo semmonen luonnollinen juttu ja että "tietysti on vartijat, kuinkas muutenkaan?" Tietenkin se omalla tavallaan kertoo Moskovasta jotain, että täällä sellaselle on tarvetta, mutta eiköhän muissakin suurkaupungeissa näin oo. 




Mutta tässä kaikki tällä kertaa, hyvää yötä eli спокойной ночи!





keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lähiseutuun tutustumista

Heippa hei!


Tänään olin tässä lähistöllä pienellä lenkillä, joten tässä hieman kuvia. Ollu tosi hyvä ilma, aurinko paistanu koko päivän. :)





















tiistai 29. lokakuuta 2013

Venäjää ei voi ymmärtää järjellä vaan sydämellä

добрый вечер! (dóbryj véčer)

 suom. Hyvää iltaa!

 

 

 

 

 


                                                                                                           
Privet! Täällä ollaan hengissä edelleen ja tätä viikkookin ehtiny jo melkein kaks päivää vierähtään. Kello on täällä nyt siis kun te siellä Suomessa siirryitte talviaikaan, niin kaksi tuntia edellä. I:llä on Suomesta ostettu puhelin (Nokia), joten sen takia mentiin eilen tuntia myöhässä kouluun kun se oli automaattisesti siirtäny ajan. No, sama homma kävi myös yhellä koulun opettajalla. Koulussahan opettajat on pääosin suomalaisia, joten aika hassua on nyt ollu siellä näinä kahtena päivänä kun yhtäkkiä ympärillä olevat puhuukin sitä omaa äidinkieltä. Se on vähän semmonen "pakopaikka" jos alkaa Moskovan meno ahistaan, mitä ei vielä oo tapahtunu, mutta sitä odotellessa. 
                         

                                
Eilen olin koululla matikan tunnilla L:n apuna. Hän osaa laskea tosi hyvin, ei minkäänlaista ongelmaa, mutta sanallisissa tehtävissä saattaa välillä tulla ongelmia kun ei ymmärrä kaikkia sanoja.  Opettaja M esitteli mut lapsille ja ottivat ihan hyvin vastaan,  tietty luulivat ensin että oon tulossa sinne avustajaks koko luokalle, mutta ymmärsivät ilmeisesti että autan L:ää vaan suomen kielessä - en esimerkiks tee laskuja hänen puolestaan. Itseasiassa M sanoi tänään, etten sais edes korjata jos L tekee väärin tunneilla tai vastata jos kysyy neuvoa muuta kuin suomeen liittyen. En tiä miten se onnistuu, sillä itelle tulee tosi hölmö olo kun toinen kysyy niin ei neuvo ollenkaan ja sitten kysyy onko oikein, niin sanoo, että näytä opettajalles, älä mulle... Syynä siis se, että muuten opettaja ei nää mitä L osaa ja mitä ei, eli ymmärrän kyllä pointin.
                                                                           




                                  
Sitten L meni ensin piirustuskouluun ja sen jälkeen vielä tanssitunnille, eli mulla ei oikeestaan ollu mitään kummempia hommia. Lähin I:n (perheen äiti siis) kanssa tässä lähellä olevaan kauppakeskukseen kun hän vei kannettavansa sinne korjattavaks. Tämäkin kauppakeskus eli торговый центр (torgóvyj centr) oli aikas iso. Koneen korjaus kesti ja kesti, joten pyörin (ilman rahaa) ympäri keskusta. Siellä oli oikeestaan pari kerrosta pelkkiä pieniä liikkeitä, jotka myi ja korjas elektroniikkaa. Samankaltasia vierekkäin ties kuinka monta. Ne oli vähän nuhjusen olosia paikkoja, esimerkiks tässä minne kone vietiin oli myynnissä olevat laitteet ihan pölysiä ja sekavasti aseteltuna esille. Oli joukossa myös ihan siistinki näkösiä paikkoja, mieleen jäi ainakin kauppa missä myytiin pelkästään taulutelkkareita. 
                   


                                                                                                                                          
Muuten siellä oli ihan oma kerroksensa huonekaluja myyville liikkeille ja sitten ihan ylhäällä oli erilaisia lapsille suunnattuja kauppoja. Se liikkeen mies ei osannu korjata I:n konetta ja vei meidät jonkun toisen ukkelin luokse, joka ei myöskään oikeen tuntunu saavan siihen selkoo. Lopulta se laittoi siihen jonkunlaisen ohjelman ja se jäi sinne päiväks huoltoon. Aikamoista vääntöö siinä kyllä oli ja aikaa meni kokonaista 2 tuntia! No, tänään I haki koneen ja nyt se on kunnossa. Korjaus makso 5000 ruplaa eli about 120e (kurssista en oo nyt mitenkää varma ja tällanen karkee arvio). Mutta kone saatiin kuntoon, eli kuten sanotaan, Venäjällä ei toimi mikään mutta kaikki aina lopulta järjestyy jollain tapaa.                        
       
                                       


Tänään sitten olin koululla koko päivän 9-13, ihan omasta halusta kun halusin vähän nähdä miten L käyttäytyy tunneilla ja puhuuko suomea luokkatovereiden kanssa. Ainoastaan matikan tunnilla ja osasta äidinkielen tuntia olin avustamassa. L on vähän pelänny miten muut luokkalaiset reagoi kun oon siellä välillä auttamassa, mutta kaikki on menny ihan ok ja luokka on tosi mukavan olonen - vähän kyllä vilkas! Olin välitunneilla myös opettajien huoneessa, ja juttelin rehtorin (myös suomalainen) kanssa sekä muutamien opettajien. Sitten siellä oli yks venäläinen nainen, en tiedä oliko opettaja vai mikä, mutta puhu suomea jonkun verran ja kysy mun nimee. Sanoin nimeni ja hän ihmetteli kovasti, että onko Suomessakin muka nimi Julia. :D

Klo 10-11 oli liikuntaa, jollon mun ei ollu järkee mennä edes katteleen, joten lähin yksin pikkukierrokselle siihen lähelle. Kävelin siellä vaan edestakasin, tutkin näyteikkunoita ja jäin välillä ihmetteleen jotakin. Sen jälkeen oli vielä uskonnon tunti, jota osittain seurasin ja samalla myös kertailin venäjää. On tosi mielenkiintosta nähä kun useimmat näistä lapsista puhuu sujuvaa suomea ETTÄ venäjää ja vaihtaa sitä kieltä ihan lennosta. Harmi kyllä he keskenään käyttävät pääasiassa suomee, mutta L:lle lähes poikkeuksetta puhuvat venäjää mikä nyt ei ainakaan edesauta L:n suomen kehittymistä. Kuitenkin täällä asunnolla on nyt kylässä pari L:n kaveria, jotka myös käyvät suomalaista koulua ja puhuvat kumpaakin kieltä hyvin. Näistä nuorempi, arviolta 5-vuotias poika, tuli tänne mun huoneeseen ja sano venäjäks jotakin mikä meni multa ihan ohi. Sanoin sitten, että sano suomeks vaan ja naps - poika sano täydellisellä suomella, että "meilläkin on tollanen muumimuki" ja osotti pöydälle. On se kaksikielisyys jotenkin vaan niin hienoo, ja varmasti aivotkin kehittyy ihan eri tavalla kun noin nuoresta sen oppii.






Koulun jälkeen L oli hetken IP-kerhossa, mistä vein sen lähellä olevalle harrastetalolle pianotunnille. Hän ei olis millään halunnu lähtee iltapäiväkerhosta kun kaikki muutkin oli siellä, mutta pakkohan se oli. Ehdittiin paikalle just ja just ja I oli siellä odottamassa meitä erään tuttavansa kanssa. Odotettiin sitten sen aikaa siinä, että L tuli tunnilta ja saavuttiin asunnolle. Nyt ollaanki vaan oltu täällä, minä koneella ja L kavereittensa kanssa. Onneks ruutu.fi -sivustolta näkee Lukko-TPS -pelin tunnuksilla ja se toimii myös ulkomailla! Ja hyvin toimiikin, paremmin näkyy kun Nokialla! Muutenhan täällä ei näy ruutu eikä katsomo, tulee vaan ilmotus, että ei näy tällä maantieteellisellä alueella. Mutta tämä, parasta! <3 On vain lukko, on vain Rauma! :) Pitääkin kaivaa lukon huivi esiin, otin sen tänne mukaan...

Niin, kuulin myös eilen koulussa M:ltä, että hän oli viime viikolla ihan rauhassa kävelly tossa lähistöllä kadulla ja vastaan oli siinä tullu kuollut mies käytävällä... Oli ilmeisesti pudonnut jostain ja siinä oli paikalla jo poliiseja sekä ambulansseja. Hyi kauheeta! Ite olisin varmaan pyörtyny samantien tossa vaiheessa! Täällä ei voi todellakaan tietää mitä seuraavaks tapahtuu tai tulee vastaan, koko ajan on joku meno tai häslinki päällä. M oli myös menossa hammaslääkäriin täällä, ja I kauhisteli asiaa. Kysyin sitten myöhemmin, että mikä niissä on vikana ja I vain pudisti päätään ja sanoi, ettei kannata mennä. Onneks kävin Suomessa ennen lähtöö!

Muuten kun tässä nyt vähän tuolla ulkosalla liikkunu, niin mulle on ollu yllätys kuinka siistissä kunnossa paikat täällä on! Ei oo roskia pitkin poikin käytäviä ja puistot on hyvin hoidettuja. Myös lapsille löytyy paljon erilaisia puistoja, jotka myös hyvässä kunnossa. Tosin, mulla on vielä ydin keskusta suurimmilta osin näkemättä, että ehkä siellä se kaaos sitten oikeen hyppää silmille.


Täällä on joka kulmassa tällasia pikkukioskeja, jotka myy joko kukkasia tai vihanneksia ja hedelmiä


                                                                                       

                 


                                                                                                                                                           

Oon myös laittanu merkille naisten  pukeutumisen täällä. Vallitseva muoti tuntuu olevan pitkähkö musta takki, yleensä villakangastakki, hame, mustat läpinäkyvät sukkahousut ja mustat saappaat (koroilla tietty). Kokonaisuuden kruunaa monesti jokin värikäs huivi - ja tätä asukokonaisuutta oon nähny jo tosi monella! Sitten kans tällä mun päiväsellä lenkillä huomasin, että täällä on ihan hirveesti kauppoja raskaana oleville naisille, sellasia mammoille ja lapsille suunnattuja.

                                        
                                                               
                                                                                                                                                                                                                    
Oon nyt nukkunu kahtena viime yönä tosi vähän, ei oo vaan tullu uni - yhteensä noin 8 tuntia - eli oon aivan järkyttävän väsyny ollu tänää. Varmaan johtuen tästä väsymyksestä olin päivällä tosi vihanen, ärsyyntyny ja itketti. Tuli vaan sellanen olo, ettei huvita yhtään. Se onneks meni sitten ohi ja vieläkään ei oo itku tullu kertaakaan. Senkin aika varmasti on...



Mutta nyt alan keskittyyn peliin! ;)





Ps. En alakaan, nopeempi nettiyhteys JÄLLEEN katkes ja tällä toisella ei pysty sitä seuraan. Sanonko mitä........ Tää netti oli poissa loppuviikon käytöstä, sitten eilen täällä kävi korjaaja ja nyt taas! Ja katkes sillä hetkellä kun lukko teki kolmannen maalin... Kyllä elämä osaa koetella taas!! No, peli on jo 4-1 lukolle! Hurraa! Mun veikkaushan oli, että lukko vie 5-2. Saas nähä! Mutta haluun sen näkyviin, yhyy. ;(

Pps. Nyt toimii taas, mutta vähän heikolta yhteys vaikuttaa... No, näkeepä ainakin hetken laatukiekkoo Raumalta!

Ensimmäinen viikko vieraassa maassa


добрый день! (dóbryj denʹ)

suom. Hyvää päivää!

 

 

 

 

Viikon sitä nyt on sitten oltu täällä Venäjän maalla ja kaikki on menny tosi hyvin. Nyt voisin vähän kertoo mun isäntäperheestä (miks se kuulostaa ainakin omiin korviin niin tyhmältä?) No, palataan taas asiaan. Perheeseen kuuluu siis isä, äiti ja 7-vuotias tyttö L (en nyt viitti käyttää koko nimee tässä). Isä A on täysin venäläinen eli ei puhu suomea lainkaan, äiti I puolestaan puhuu suomea jonkin verran. L käy Moskovan Suomalaista Peruskoulua ja mun tehtävänä täällä olis saada hänet puhumaan suomen kieltä sujuvasti. L osaa suomea, mutta ei oikein tykkää käyttää sitä. Ongelmana on ollu se, että suomi on ollu hänelle vain "koulukieli", joten sitä ei vapaa-ajalla ole tullu käytettyä. Tytöllä on ollu myös vaikeuksia koulussa mm. äidinkielen tunneilla. Perhe haluais tytön puhuvan suomea sen verran hyvin, että jos he muuttavat Suomeen joku päivä niin L pärjää siellä ongelmitta.

Mun työsopimus on seuraavanlainen:

Työtunnit:

n. 40 tuntia/viikko
päivässä korkeintaan 10 tuntia

Korvaus:

- taskurahaa n. 150e/viikko
- oma huone ja internet
- ainakin yksi vapaa päivä viikossa
- mahdollinen viikon loma työstä
- eläminen, kuten ruoka
- viisumi
- matkavakuutus
- matkat Suomi-Venäjä-Suomi
- kulttuuriin tutustuttaminen ja kohtelu enemmän perheenjäsenenä kuin työntekijänä

Työtehtävät:

- lapsen hoito ja avustaminen suomen kielen opinnoissa, myös kouluavustajan roolissa
- kodinhoito välillä

Työaika:

8/2013-5/2014 (2 viikon joululoma Suomessa)

 

Moskovan Suomalainen Peruskoulu. 
Samoissa tiloissa myös ruotsalainen, italialainen ja japanilainen koulu.
 Oltiin torstaina juttelemassa luokan opettajan kanssa, ja sovittiin, että oon ainakin mukana avustamassa matikan tunneilla, sillä siellä tulee käyttöön sanoja, joita ei käytetä päivittäisessä puheessa kuten muistinumero, kertolasku tai marginaali. Äidinkielen ja ympäristöopin tunneille meen tarpeen vaatiessa, eli silloin kun sanasto on hankalampaa, esimerkiks sanat pienennetty tai suurennettu on hankalia L:lle. Kuviksen, käsityön ja liikunnan tunneilla mun ei tarvitse olla (ellen halua). Luokathan menee silleen, että 0.-2.lk, 3.-4.lk, 5.-6.lk ja 7.-9.lk on samassa.  
Ensimmäiset neljä päivää meni oikeestaan vaan täällä asunnolla ollessa ja totutellessa. Perjantaina olikin sitten vähän enemmän menoo kun käytiin lääkärissä, kaupoilla ja postissa rekisteröimässä mut tänne saapuneeks. Rekisteröintihän pitää tehdä nykyään 7 päivän kuluessa maahan saapumisesta.  L ei menny kouluun eikä harrastuksiin koko viikkona, koska hänellä oli korvatulehdus. Oon kyllä ilosesti yllättyny itteeni, kuinka hyvä oon sopeutuun! Minkäänlaista "kulttuurishokkia" ei oo ollu ja jotenkin tuntu heti mun paikalta. Perhe otti mut hyvin vastaan eikä ollu yhtään vaivaannuttavaa tulla vieraaseen kotiin. Tunsin oloni aika nopeesti kotoiseks ja kehtasin mennä ottaan ruokaa kun siltä tuntu yms. Oon kai sitten hyvin sopeutuva ihminen, mutta hyvä että näin! Olis ollu tosi kauheeta jos olis pitkäänki ollu sellanen kiusallinen ilmapiiri ja olis tarvinnu kulkea vähän varpaillaan. Mulle on myös annettu tarpeeks omaa rauhaa eli jos oon halunnu olla omissa oloissani (koneella heh) niin oon saanu olla. Tykkään myös paljon perheen tyttärestä! Alkuun hän ujosteli sanoa mulle edes "moi" suomeks, mutta nyt pikkuhiljaa on alkanu puhuun aina vaan enemmän ja enemmän. :)

L harrastaa ties mitä, mm. pianon- ja kitaransoittoa, tanssia sekä piirtämistä piirustuskoululla. Aktiviteetit järjestetään ns. harrastetalolla lähellä koulua. Mun tehtäviin kuuluu myös hakea L koulusta ja viedä harrastuksiin sekä tietty hakee poiskin sieltä. I toivoi, että pystyisin opettaan suomea hyödyntäen L:n taiteellisia taipumuksia, sillä kuitenkin hän saa jo koulussa tätä perinteistä opetusta. 

Ensimmäisinä päivinä puhuin Skypessä paljon äitin kanssa, mutta nyt se on jo vähentyny. Tuntuu tosi oudolta ja hassulta ajatella, että siellä ne vaan jatkaa taaperrustaan Nokialla! :D Itelle koko kylä tuntuu tällä hetkellä niin kaukaselta ja pikkuselta. Kyllä tää suurkaupungin meno iskee vaan niin paljon enemmän jotenkin. Koulun opettaja M, joka on Suomesta, kuitenkin jo ennakoi, että alan kaivata jossain kohtaa sitä hiljaisuutta. Noh, saa nähä miten käy!



Sitten vähän tätä meidän kämppää ja kuvia viikon tapahtumista


Huoneeni eli моя комната (maja komnata)

Vaatekomero, jiihuu!


кухня (kuhnja)




Mitä puuttuu? Vessassa ei oo ollenkaan lavuaaria vaan se on kylpyhuoneessa. Onneks kuitenkin ne on vierekkäin, mutta jännää silti.


ванная (vannaja)


Venäläiset ei pahemmin kahvin juontia harrasta, joten täytyny vähän totutella tällaseen kahviin eli toisin sanoen kahviin, joka näyttää kahvilta, muttei maistu. Ei tääkään kuitenkaan ihan ylitsepääsemätön ongelma oo, oon sitten alkanu juomaan teetä. :D

I on tuonu Suomesta paketin juhla mokkaa, jota sitten keitetään tällä. Ei muuta kun purut ja vesi sekasin ja kiehuun.

L:n viikkoaikataulu

 
Vähän aapista ja lukuharjotusta


Yks leikeistä, millä yritin opettaa suomea "hauskalla tavalla" eli L:n piti kertoa, minkä näköiseksi haluaa mun tekevän oman kuvan ja sitten myös ite kuvailin hänelle.

L:n ekaluokan venäjän kirja on mulle juuri sopiva.




Perjantaina käytiin postissa rekisteröitymässä.

Ihailin kaikkia noita onnittelukortteja, mitä tuolla postissa myytiin. Käyn varmasti hakeen joulukortit täältä!

Perjantaina olikin sitten palkkapäivä ja I vei mut ostoksille Mangoon, joka on tässä kävelymatkan päässä. Kävelin sieltä yksin takasin asunnolle, enkä edes eksyny vaikka olin täysin varma etten pääse elävänä takasin. Tietenkin, kuten asiaan kuuluu, koko ensimmäinen palkka meni melkein kokonaan.





    Piti ostaa uus talvitakki kun I sano, ettei mun vanhalla takilla pärjää täällä talvella. 

Sairaala. L kävi korvan takia.



Suurta hämmennystä mulle aiheutti pussit, jotka piti laittaa kenkien päälle lääkärin odotusaulassa. Kysyin I:ltä syytä, niin hän sanoi, ettei ole varaa palkata siivoojia, joten sen takia tällaisia suojia annetaan ilmaseks.



Tässä se kone, mistä noita jalkasuojia sai ilmaseks eli бесплатно (b'esplátno)



Sitten perjantaina iltapäivällä lähdettiin koko porukkaperheen "kesämökille" eli omakotitaloon, joka sijaitsee 40 kilometriä täältä asunnolta. Mun piti nähdä lauantaina muutama suomalainen nuori täältä Moskovasta, mutta olinkin sen sijaan sitten vaan perheen kanssa siellä mökillä. Heillä on hieno talo, josta löytyy mm. sauna, uima-allas ja poreamme. Oli ihan kiva ottaa vaan rennosti uuden venäjäperheen kanssa ja tutustua.

Saunottiin host-äidin kanssa perjantaina ja lauantaina tytön kanssa. Kävin myös yksin lenkillä siinä lähistöllä, niin eräs raksamies ensin vihelteli ja sitten alko huuteleen "девушка! (devuška) Hi baby!" ja sanoin, että "я не говорю по-русски (ja ne gavarju pa-russki)" eli että en puhu venäjää. No, sitten se kysy, että ymmärränkö kuitenkin ja vastasin myöntävästi. Tän jälkeen se alko kyseleen puhelinnumeroo ja että voidaanko tutustua yms (venäjäks) ja sanoin monta kertaa, että njet mutta ei menny jakeluun. Olin jo kaukana kun se vieläkin huuteli mun perään, että "odota!!" Tämmöstä käyttäytymistä oon huomannu kans esimerkiks vartijoiden kohalla. Olin varmaan noin 100 metrin säteellä koko ajan siitä talosta ja kaikenlaista ehti sattua. Palatessa menin erehdyksessä väärän talon portille ja huutelin siihen ovisummeriin vai mikä lie; "Täällä Julia!!" (ihan suomeks vaan) ja siellä huuteli takasin joku venäläinen nainen mun nimee ja venäjää. Hetken me siinä "keskusteltiin" kunnes tajusin tilanteen ja lähin aika vikkelään oikeelle portille... :D 



 
 
Tota isoo tipua pelkäsin kuollakseni! Sen katse...
  
Sunnuntaina käytiin L:n kanssa läheisellä lammella ruokkimassa kanoja sekä ankkoja. Tyttö selitti, että kanat omistaa eräs vanha nainen, joka antaa myös muiden käydä vierailemassa siellä. Mä myönnän, että vähän pelkään lintuja, sitä että ne nokkii ja hyppii silmille. Hrr. Varsinkin kun siellä oli sellanen valtava kana tai mikä lie niin meinasin lähtee aika nopeesti pakoon, mutta L:n vuoks kestin urheesti. Lintujen jälkeen mentiin isoon kauppakeskukseen talon lähelle, mistä löyty myös jotain tuttua, nimittäin H&M, Stockmann, NewYorker ja - SEPPÄLÄ! Sitä kauppaa ei pääse kyllä pakoon  edes toiseen maahan... :D Siellä syötiin mäkissä ja vähän kierreltiin kaupoissa. 





Tunsin jalallani jonkin painon ja yks noista seiso siinä kun ei mitään! Hyi olkoon, hrr.









Yllättävää on, että venäläiset juttelee tuntemattomille esimerkiks vessajonossa, mikä ei kyllä Suomessa tulis kysymykseenkään. Mun mielestä se on kiva tapa, ja sais Suomessakin olla edes vähän enemmän sellasta. Oli myös mukavaa kun talolle tuli vieraita, niin he esittäyty kohteliaasti teititellen "здравствуйте, как вас зовут?" eli "Hyvää päivää, mikä teidän nimenne on?"  eikä suomalaisittan "Moro mä oon Jarmo, kukas sää oot?!" Sitten illemmalla lähdettiin ajaan takasin tänne asunnolle. Käytiin matkalla tankkaamassa, ja oli hauskaa kun tankkauksen hoiti muut, ite vaan ajettiin siihen paikalle ja käytiin maksamassa. Palvelu pelaa!




Talolla tällanen ihanuus, Ricky! <3 Otettiin se mukaan tänne asunnolle. :)




Myös tää on perheen kissa, oi kun rakastan kisuja! <3 Ikävä mun omaa palleroo, byhyy




                               




































Siinä se, ensimmäinen viikko menny ja uus jo alkanu! Siitä myöhemmin lisää. Postaan kyllä useemminki jatkossa kun vaan viikon tapahtumat, nyt ela viikko meni vähän näin ja noin... Täytyy koko ajan puhua täällä kirjakieltä ja muuten vaan ihan kummallista suomee, joten en osaa pian enää puhua nokialaisittain ollenkaan. En nyt sitten tiiä onko se enemminki hyvä asia ku huono... Sitten kun joku soittaa Suomesta ni menee senat sakasin ja tulee ihan hölmö olo! :D Muutenkin puhun sellasta vähän korkeempaa suomee I:n ja L:n kanssa, joten sekin meinaa tulla myös sitten jo normipuheeseen mukaan...

PS. Tää meidän asuintalo on myös vartioitu! :)