здравствуй! (zdravstvuj)
No pakkailuhan jäi tietenkin mut tuntien ihan viime tippaan. Jos nyt rehellisiä ollaan niin mulla ei ollut edes matkalaukkua vielä lähtöä edeltävänä iltana kello 21.00. Syy tähän oli se, että isosiskon piti lainata mulle isoa matkalaukkua, mutta unohti koko jutun ja oli parhaillaan kaukana Nokiasta, joten siinä sitten pienessä järkyttävässä paniikissa kattelin tori.fi -sivustoa, ja löysin onneks juuri sen päivän ilmoituksen, että sopivan kokoinen laukku myynnissä 50 euroon. Otin yhteyttä ja laukku oli mulla sitten kymmenen aikaan illalla - ei muuta kun pakkaamaan! (Normaali ihminenhän olis tietenkin pakannu jo vähintään viikkoa ennen, mutta no... Aina ei voi onnistua.)
Sitten siinä menikin aika pitkälle aamuun kun olin saanut kaiken melkein valmiiks ja aamulla järjetön kiire joka paikkaan. Piti hyvästellä ystäviä ja sukulaisia juosten - "heippa ja näkemiin, tulee ikävä, nyt on pakko mennä!!!" - sillä junahan lähti kuuden aikaan illalla Helsingistä kohti Moskovaa. Kaikkien suureksi yllätykseksi mä jopa kerkesin siihen junaan. Ehtiän siellä rautatieasemallakin jo tapahtua. Kävin (juosten) vessassa ja tietenkin tiputin lompakon sinne lattialle. Sitten olin jo junaan juoksemassa kunnes tajusin, että hetkinen, ei löydy rahapussia mistään! Takasin vaan sinne ja onneks se sitten oli vielä siellä lattialla... Siinä vaiheessa aloin jo miettiin, ettei tästä tuu yhtään mitään kun alan pöllöileen jo Suomen puolella!
 |
| 2.lk makuuvaunu, mun paikka oli tietty tuolla ylhäällä |
Tavallaan oli hyvä, että oli niin kiireinen päivä, etten ehtiny ees murehtia lähtöä (itkuhan siitä olis tullut). No, junassa kaikki puhu vain ja ainoastaan venäjää. Olin jossain kummallisessa tilassa, enkä ymmärtänyt sitten ollenkaan mistä oli kyse. Mähän sain venäjästä jopa stipendin kun kirjotukset meni niin hyvin. Mutta takaisin asiaan. Mulla oli kauheet matkatavarat siinä kaikkien tiellä, ja se 4-hengen hytti oli järjettömän pieni ja siellä istu jo valmiina kaksi naista, jotka vaan tuijotti mua hämmentyneenä. Isoin mun laukuista oli siinä keskellä hytin lattiaa eikä sinne mahtunu sekaan millään. Sitten tietenkin se kolmas naisista palas tupakilta ja ei päässyt enää sisälle sinne. Olin aivan paniikissa ja mietin vaan miten tästä selviän vai selviänkö mitenkään. Käytävällä oleva nainen vaan pitkään tuijotti mua ja sitten alkokin selittään venäjäks jotain, mitä en käsittänyt ollenkaan. Mumisin punasena vaan jotakin, mutta sitten siihen paikalle tuli venäläisiä miehiä ja ne alko nostaan mun tavaroita sinne hytin ylös, jossa oli semmonen kolo. Naiset taas laittoivat osan kamoista toisen alasängyn alle. Siinä seisoin vaan ihan avuttomana ja seurasin vierestä - mitä muutakaan? No, tavarat saatiin ja siinä me sitten istuttiin kaikki neljä. Juna lähti liikkeelle. Siinä kohtaa vasta oikeesti ymmärsin, että mitä oon tekemässä ja minne lähdössä.
 |
| Tolstoi-juna |
Kun vielä olin Suomen puolella niin oli kännykkä hyvin läheinen ystävä - koko ajan viestiä facebookissa ja whatsappissa kaikille kavereille ja puheluita tunnelmista. Passit kerättiin ensimmäisen kerran melkein heti kun juna lähti liikkeelle. Sitten mulle tuotiin kaavake, joka piti täyttää ja yksi näistä naisista englanniks selitti mikä se on. Oli siis jonkinlainen maahantulo ja maastolähtö -ilmotus. Olin ihan hukassa sen kanssa, että kenelle se pitää antaa ja millon. Täytin sen kuitenkin ja ajattelin, että ehkä ne sitten kyselee kun on sen aika. Sitten rajalla, noin 3 tuntia Helsingistä lähdön jälkeen oltiin tullissa ja junaan tuli suomalaisia tullimiehiä. Ne myös katto passin ja sitten kysyin siitä lappusesta ja tämän herran ystävällinen vastaus oli: "Se kuuluu Venäjän viranomaisille", minkä jälkeen vaan häipy. Kiitos, jopas selkeni!
 |
| Näin mukavasti sitä matkattiin |
Sitten juna vaan jatko matkaansa kohti Moskovaa. Yhessä vaiheessa tämä englantia osaava nainen alko kyseleen, että miks ihmeessä oon yksin menossa Moskovaan ja oonko hullu. Sano, että Venäjä on ihan kauhee paikka ja pitää olla tosi varovainen, laukun varastaminen on yleistä, takseihin ei voi luottaa ja metrosta saattaa tipahtaa kyydistä ihmismäärän takia ynnä muuta yhtä mukavaa. Kuuntelin siinä hymyillen (pakokauhu) ja esitin kysymyksiä. Paniikkihan siinä vaan kasvo entisestään! Samalla kävin ankaraa pohdiskelua, että miten ihmeessä pääsen kapuaan sinne mun paikalle ilman, että tipahdan jonkun syliin tai tallon päälle.
Passit tarkistettiin vielä kerran sekä myös se lappusen toinen puoli otettiin (huh) ja pian sen jälkeen - ehkä noin kymmenen aikaan - valot sammutettiin ja vaununhoitaja toivotti hyvää yötä (спокойной ночи, spakójnaj nóči) ja mentiin nukkuun. Se lapun toinen puoli pitää säilyttää takasin tuloo varten. Jo mukavaksi tutuksi tullut englannin taitaja näytti, että yläsänkyyn pääsee eräänlaisia tikapuita pitkin ja niin onnistu! Minä tietenkin pyörin ja en saanu unta, tuli jo ikävä kaikkia Suomessa, pohdin mitä on edessä ja minne ihmeeseen on lähteny. Sitten tulikin nälkä ja etin mun eväitä joka paikasta, mutta en löytäny. Pian tajusin kuitenkin, että ne oli päätynyt sinne alasängyn alle muiden tavaroiden joukossa, ja se venäläisnainen jo makas sängyllään niiden päällä... Mietin kehtaanko pyytää sitä nouseen, mutta tulin tulokseen, että on se kehdattava kun kerta Venäjälle ollaan menossa niin ei oo mitään menetettävää. Nainen siirtyi ja sain syötyä. Valvoin vielä tovin ja tuijottelin kattoon, mutta jossain kohtaa rauhotuin ja tuli sellanen tunne, että tästä tulee jotain mahtavaa ja nukahdin hymyillen.
Junahan poikkes aika monellakin tapaa näistä mihin on Suomessa tottunut. Ensinnäkin ulkonäöltä juna on melko vanhanaikainen, mikä herätti itsessäni pientä hilpeyttä ja vitsailin, että tässä sitä ollaan höyryveturilla lähdössä matkaan (huumoria!). Jokaisessa vaunussa oli oma vaununhoitaja, jolta pystyi tilaamaan teetä/kahvia ja voileipiä. Pistorasioita ei tässä 2.lk vaunussa löytynyt hytistä, vaan niitä oli käytävillä. Outoa oli myös se, että vaunujen "eteisissä" sai tupakoida eli tavallaan junan käytävien osissa. Kyyti oli myös melkoisen töyssyistä. Kuitenkin olin positiivisesti yllättynyt ja juna oli siisti sekä toimiva.
Aamulla en olis kyllä herännyt kun saavuttiin Moskovaan vähän kaheksan jälkeen (Suomen kesäaika +1h), mutta onneks nää naiset herätti mut ja kerkesin ostaan kahvin (2e) ja juomaan sen ennen junan saapumista. Junassa kävi myös eurot ruplien lisäksi. Kanssamatkustajat joivat tietenkin venäläiseen tapaan teetä (чай ts. čaj). Hetken ehdin jo pohtia, että millä keinolla ne tavarani saan sieltä ylhäältä alas, sillä iso laukku paino ihan järjettömästi, mutta jälleen tuttu nainen auttoi ja haki miehet paikalle - tadaa, kaikki järjestyi! Onneksi pääsin heidän kanssaan samaan hyttiin, sillä en tiedä olisinko selvinny perille ilman apua. No niin, tuskin. Moskovassa näin ikkunasta tulevan isäntäperheeni äidin ennen kuin juna oli edes pysähtynyt, joten kaikki suju todella hyvin!
Moskovassa menimme metrolla tänne asunnolle, Vavilovaan. Kyllähän se ihmismassa vähän hätkähdytti, ja tuskan hiki vaan valui pitkin kasvoja kun mukana kaikki kantamukset. Ilosesti kuitenkin sain yllättyä venäläisten ystävällisyydestä, sillä aina joku ohikulkija (прохожий ts. prohožij) auttoi portaissa ja muissa hankalissa paikoissa. Muutenhan siellä sai mennä vaan virran mukana. En kyllä tiedä millä keinolla siellä olis päässy esimerkiks peruuttaan... Hassua oli myös kun isäntäperheen äiti kysyi apua joltain ohimenevältä mieheltä, niin hän todella huudahti: " молодой человек!" (molodój čelovék) eli "Nuorimies!" kuten meille koulussa opetettiin. Suomessa ei vois kuvitellakaan... No, perheen isä oli vastassa metropysäkillä autolla ja sitten saavuttiin asunnolle. Huh huh ja hengissä selvittiin!
 |
| Leningradin asema, Moskova (Ленингра́дский вокзал, Leningradski vokzal) |
Tolstoin kulkureitti, aikataulu vähän aikaistunu viime viikosta:
Aikataulut 27.10.2013-29.03.2014
| Helsinki-Moskova | |||||
| Helsinki | 17:23 | ||||
| Pasila | 17:29 | ||||
| Tikkurila | 17:40 | ||||
| Lahti | 18:32 | ||||
| Kouvola | 19:20 | ||||
| Vainikkala | 20:44 | ||||
| Viipuri | 23:25 | ||||
| Pietari Ladozhski | 1:53 | ||||
| Tver | 6:19 | ||||
| Moskova Leningradski | 8:24 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti