Vihdoin ja viimein ensimmäinen postaus

Привет täältä Moskovasta!



Pääsin vasta nyt alottamaan ihka ensimmäisen postaukseni, sillä pohdin niin kauan blogin ulkoasua ynnä muuta yhtä oleellista... Tyypillistä Juliaa! Mutta ymmärtäkää alottelevaa bloggaajaa, ihan uutta kaikki leveyden säädökset ja muut hässäkät mulle! No, saavuin tänne rajan toiselle puolelle siis maanantaina eli в понедельнике (v panedelnike) 21.10. Lähdönhän PITI olla jo elokuun puolivälissä, mutta hupsista onkin jo lokakuun loppu... Matkaan siis tuli hieman mutkia mm. viisumin kanssa, mutta tänne kuitenkin viimein on päästy ja ensimmäinen viikko on lopuillaan.



Aluks voisin kai vähän kertoo (ja selitellä) miks juuri Venäjälle ja mitä täällä puuhaan ja milloin idean keksin ja etenkin mistä. Kiinnostuin Venäjästä, sen kielestä ja kulttuurista, yläasteella kun tutustuin erääseen puoliks venäläiseen tyttöön, jonka kanssa vietin paljon aikaa. Luin kuitenkin silloin vielä pitkää saksaa, joten venäjä ei oikein sopinu mun lukujärjestykseen, mikä harmitti ja suuresti. No, menin sitten Nokian lukioon, missä venäjän kieli oli mahdollista lukea lyhyenä ja valitsin sen heti. Kieli oli edelleen erittäin kiinnostava ja kirjaimien opettelun jälkeen myös hyvin looginen ja selkee (vrt. englanti hrr). Meillä oli hyvä ja innostava opettaja, joka myös kertoi paljon kokemuksiaan Venäjästä ja venäläisistä, mikä edelleen vain kasvatti intoa maata kohtaan. Tutustuin lukiossa myös Pietarista kotoisin olevaan tyttöön, jolta sain paljon tietoa ja neuvoja. 

Ja ei muuta kun lukion venäjän kirjat esiin ja kertaamaan!



Mulle on ollu jo ala-asteelta lähtien selvää, että peruskoulun jälkeen haen lukioon, sitten pidän välivuoden ulkomailla mieluiten au pairin hommissa ja jatkan yliopistoon. Alunperin mietin mm. Amerikkaa, Iso-Britanniaa, Italiaa, Uutta-Seelantia tai Ruotsia, mutta lukiossa päätös oli helppo. Venäjä.

No, vaikka päätös olikin helppo ja tahto lähtöön vaan voimistu päivä päivältä, ei paikan saaminen ollut todellakaan yksinkertaista. Tällä hetkellä ei ole mitään au pair -ohjelmaa Venäjälle kun taas esimerkiksi USA:han on vaikka kuinka monta. Tiedän, että ainakin muutama vuosi sitten on välitetty au paireja myös tänne, mutta se lopetettiin vähäisen kysynnän takia. Kysyin venäjän opettajaltani neuvoa, ja hän antoi mulle osotteita, joista voisin tiedustella paikkaa omatoimisesti. Lähetin sähköposteja, jätin ilmoituksia ja soittelin moniin eri paikkoihin, mm. Suomen suurlähetystöihin Venäjällä, Suomi-Venäjä-seuraan, Venäjän suomalaisjärjestöihin, venäjän kielen opettajille... Toiveena oli siis löytää mahdollisesti suomalainen perhe, joka työskentelee Venäjällä ja olisi kiinnostunut au pairista. 

Sitten viimein sain sähköpostia nykyisen isäntäperheeni Suomessa asuvalta tyttäreltä, että heillä olisi tarve au pairille Moskovaan. He olivat saaneet musta tiedon Moskovan suomalaisen koulun kautta - hurraa, viimein tärppäsi! Tuuletin ja nauroin ilosta, sillä olin jo melkein luopunu toivosta. Juttelimme meilien ja Skypen välityksellä ja perhe tuntui erittäin luotettavalta.

Ensin olivat kirjoitukset, mitkä piti hoitaa alta pois ja valmistuin kauhean rääkin jälkeen ylioppilaaksi keväällä 2013. Kesän työskentelin siivoojana Pitkäniemessä Nokialla ja jatkoin työtä syyskuun loppuun asti.

 

Perheen näin Helsingissä syyskuussa ja lähtö olikin vain järjestelyjä myöten selvä. Ongelmana oli viisumi. Vuoden viisumiin olisi vaadittu jonkunlainen kutsu (en vieläkään tiedä mikä se käytännössä olis), joten otin sitten 3 kuukauden viisumin. Täytin lomakkeet ja tein tilauksen suoraan Helsingin Lähialuematkojen toimistolta, mikä sujui yllättävän mutkattomasti. Lopulta matkani merkittiin liikematkan nimellä. Kun viisumi saapui postissa, niin ei muuta kun matkoja varaamaan!

Joten siinäpä selitystä miks täällä ollaan!