Ensimmäinen viikko vieraassa maassa

добрый день! (dóbryj denʹ)

suom. Hyvää päivää!

 

 

 

 

Viikon sitä nyt on sitten oltu täällä Venäjän maalla ja kaikki on menny tosi hyvin. Nyt voisin vähän kertoo mun isäntäperheestä (miks se kuulostaa ainakin omiin korviin niin tyhmältä?) No, palataan taas asiaan. Perheeseen kuuluu siis isä, äiti ja 7-vuotias tyttö L (en nyt viitti käyttää koko nimee tässä). Isä A on täysin venäläinen eli ei puhu suomea lainkaan, äiti I puolestaan puhuu suomea jonkin verran. L käy Moskovan Suomalaista Peruskoulua ja mun tehtävänä täällä olis saada hänet puhumaan suomen kieltä sujuvasti. L osaa suomea, mutta ei oikein tykkää käyttää sitä. Ongelmana on ollu se, että suomi on ollu hänelle vain "koulukieli", joten sitä ei vapaa-ajalla ole tullu käytettyä. Tytöllä on ollu myös vaikeuksia koulussa mm. äidinkielen tunneilla. Perhe haluais tytön puhuvan suomea sen verran hyvin, että jos he muuttavat Suomeen joku päivä niin L pärjää siellä ongelmitta.

Mun työsopimus on seuraavanlainen:

Työtunnit:

n. 40 tuntia/viikko
päivässä korkeintaan 10 tuntia

Korvaus:

- taskurahaa n. 150e/viikko
- oma huone ja internet
- ainakin yksi vapaa päivä viikossa
- mahdollinen viikon loma työstä
- eläminen, kuten ruoka
- viisumi
- matkavakuutus
- matkat Suomi-Venäjä-Suomi
- kulttuuriin tutustuttaminen ja kohtelu enemmän perheenjäsenenä kuin työntekijänä

Työtehtävät:

- lapsen hoito ja avustaminen suomen kielen opinnoissa, myös kouluavustajan roolissa
- kodinhoito välillä

Työaika:

8/2013-5/2014 (2 viikon joululoma Suomessa)

 

Moskovan Suomalainen Peruskoulu. 
Samoissa tiloissa myös ruotsalainen, italialainen ja japanilainen koulu.

 Oltiin torstaina juttelemassa luokan opettajan kanssa, ja sovittiin, että oon ainakin mukana avustamassa matikan tunneilla, sillä siellä tulee käyttöön sanoja, joita ei käytetä päivittäisessä puheessa kuten muistinumero, kertolasku tai marginaali. Äidinkielen ja ympäristöopin tunneille meen tarpeen vaatiessa, eli silloin kun sanasto on hankalampaa, esimerkiks sanat pienennetty tai suurennettu on hankalia L:lle. Kuviksen, käsityön ja liikunnan tunneilla mun ei tarvitse olla (ellen halua). Luokathan menee silleen, että 0.-2.lk, 3.-4.lk, 5.-6.lk ja 7.-9.lk on samassa.  

Ensimmäiset neljä päivää meni oikeestaan vaan täällä asunnolla ollessa ja totutellessa. Perjantaina olikin sitten vähän enemmän menoo kun käytiin lääkärissä, kaupoilla ja postissa rekisteröimässä mut tänne saapuneeks. Rekisteröintihän pitää tehdä nykyään 7 päivän kuluessa maahan saapumisesta.  L ei menny kouluun eikä harrastuksiin koko viikkona, koska hänellä oli korvatulehdus. Oon kyllä ilosesti yllättyny itteeni, kuinka hyvä oon sopeutuun! Minkäänlaista "kulttuurishokkia" ei oo ollu ja jotenkin tuntu heti mun paikalta. Perhe otti mut hyvin vastaan eikä ollu yhtään vaivaannuttavaa tulla vieraaseen kotiin. Tunsin oloni aika nopeesti kotoiseks ja kehtasin mennä ottaan ruokaa kun siltä tuntu yms. Oon kai sitten hyvin sopeutuva ihminen, mutta hyvä että näin! Olis ollu tosi kauheeta jos olis pitkäänki ollu sellanen kiusallinen ilmapiiri ja olis tarvinnu kulkea vähän varpaillaan. Mulle on myös annettu tarpeeks omaa rauhaa eli jos oon halunnu olla omissa oloissani (koneella heh) niin oon saanu olla. Tykkään myös paljon perheen tyttärestä! Alkuun hän ujosteli sanoa mulle edes "moi" suomeks, mutta nyt pikkuhiljaa on alkanu puhuun aina vaan enemmän ja enemmän. :)

L harrastaa ties mitä, mm. pianon- ja kitaransoittoa, tanssia sekä piirtämistä piirustuskoululla. Aktiviteetit järjestetään ns. harrastetalolla lähellä koulua. Mun tehtäviin kuuluu myös hakea L koulusta ja viedä harrastuksiin sekä tietty hakee poiskin sieltä. I toivoi, että pystyisin opettaan suomea hyödyntäen L:n taiteellisia taipumuksia, sillä kuitenkin hän saa jo koulussa tätä perinteistä opetusta. 

Ensimmäisinä päivinä puhuin Skypessä paljon äitin kanssa, mutta nyt se on jo vähentyny. Tuntuu tosi oudolta ja hassulta ajatella, että siellä ne vaan jatkaa taaperrustaan Nokialla! :D Itelle koko kylä tuntuu tällä hetkellä niin kaukaselta ja pikkuselta. Kyllä tää suurkaupungin meno iskee vaan niin paljon enemmän jotenkin. Koulun opettaja M, joka on Suomesta, kuitenkin jo ennakoi, että alan kaivata jossain kohtaa sitä hiljaisuutta. Noh, saa nähä miten käy!

Sitten vähän tätä meidän kämppää ja kuvia viikon tapahtumista

Huoneeni eli моя комната (maja komnata)

Vaatekomero, jiihuu!

кухня (kuhnja)

Mitä puuttuu? Vessassa ei oo ollenkaan lavuaaria vaan se on kylpyhuoneessa. Onneks kuitenkin ne on vierekkäin, mutta jännää silti.

ванная (vannaja)

Venäläiset ei pahemmin kahvin juontia harrasta, joten täytyny vähän totutella tällaseen kahviin eli toisin sanoen kahviin, joka näyttää kahvilta, muttei maistu. Ei tääkään kuitenkaan ihan ylitsepääsemätön ongelma oo, oon sitten alkanu juomaan teetä. :D

I on tuonu Suomesta paketin juhla mokkaa, jota sitten keitetään tällä. Ei muuta kun purut ja vesi sekasin ja kiehuun.

L:n viikkoaikataulu

 

Vähän aapista ja lukuharjotusta

Yks leikeistä, millä yritin opettaa suomea "hauskalla tavalla" eli L:n piti kertoa, minkä näköiseksi haluaa mun tekevän oman kuvan ja sitten myös ite kuvailin hänelle.

L:n ekaluokan venäjän kirja on mulle juuri sopiva.

Perjantaina käytiin postissa rekisteröitymässä.

Ihailin kaikkia noita onnittelukortteja, mitä tuolla postissa myytiin. Käyn varmasti hakeen joulukortit täältä!

Perjantaina olikin sitten palkkapäivä ja I vei mut ostoksille Mangoon, joka on tässä kävelymatkan päässä. Kävelin sieltä yksin takasin asunnolle, enkä edes eksyny vaikka olin täysin varma etten pääse elävänä takasin. Tietenkin, kuten asiaan kuuluu, koko ensimmäinen palkka meni melkein kokonaan.

    Piti ostaa uus talvitakki kun I sano, ettei mun vanhalla takilla pärjää täällä talvella. 

Sairaala. L kävi korvan takia.

Suurta hämmennystä mulle aiheutti pussit, jotka piti laittaa kenkien päälle lääkärin odotusaulassa. Kysyin I:ltä syytä, niin hän sanoi, ettei ole varaa palkata siivoojia, joten sen takia tällaisia suojia annetaan ilmaseks.

Tässä se kone, mistä noita jalkasuojia sai ilmaseks eli бесплатно (b'esplátno)

Sitten perjantaina iltapäivällä lähdettiin koko porukkaperheen "kesämökille" eli omakotitaloon, joka sijaitsee 40 kilometriä täältä asunnolta. Mun piti nähdä lauantaina muutama suomalainen nuori täältä Moskovasta, mutta olinkin sen sijaan sitten vaan perheen kanssa siellä mökillä. Heillä on hieno talo, josta löytyy mm. sauna, uima-allas ja poreamme. Oli ihan kiva ottaa vaan rennosti uuden venäjäperheen kanssa ja tutustua.

Saunottiin host-äidin kanssa perjantaina ja lauantaina tytön kanssa. Kävin myös yksin lenkillä siinä lähistöllä, niin eräs raksamies ensin vihelteli ja sitten alko huuteleen "девушка! (devuška) Hi baby!" ja sanoin, että "я не говорю по-русски (ja ne gavarju pa-russki)" eli että en puhu venäjää. No, sitten se kysy, että ymmärränkö kuitenkin ja vastasin myöntävästi. Tän jälkeen se alko kyseleen puhelinnumeroo ja että voidaanko tutustua yms (venäjäks) ja sanoin monta kertaa, että njet mutta ei menny jakeluun. Olin jo kaukana kun se vieläkin huuteli mun perään, että "odota!!" Tämmöstä käyttäytymistä oon huomannu kans esimerkiks vartijoiden kohalla. Olin varmaan noin 100 metrin säteellä koko ajan siitä talosta ja kaikenlaista ehti sattua. Palatessa menin erehdyksessä väärän talon portille ja huutelin siihen ovisummeriin vai mikä lie; "Täällä Julia!!" (ihan suomeks vaan) ja siellä huuteli takasin joku venäläinen nainen mun nimee ja venäjää. Hetken me siinä "keskusteltiin" kunnes tajusin tilanteen ja lähin aika vikkelään oikeelle portille... :D 


 

 

Tota isoo tipua pelkäsin kuollakseni! Sen katse...

  
Sunnuntaina käytiin L:n kanssa läheisellä lammella ruokkimassa kanoja sekä ankkoja. Tyttö selitti, että kanat omistaa eräs vanha nainen, joka antaa myös muiden käydä vierailemassa siellä. Mä myönnän, että vähän pelkään lintuja, sitä että ne nokkii ja hyppii silmille. Hrr. Varsinkin kun siellä oli sellanen valtava kana tai mikä lie niin meinasin lähtee aika nopeesti pakoon, mutta L:n vuoks kestin urheesti. Lintujen jälkeen mentiin isoon kauppakeskukseen talon lähelle, mistä löyty myös jotain tuttua, nimittäin H&M, Stockmann, NewYorker ja - SEPPÄLÄ! Sitä kauppaa ei pääse kyllä pakoon  edes toiseen maahan... :D Siellä syötiin mäkissä ja vähän kierreltiin kaupoissa. 

Tunsin jalallani jonkin painon ja yks noista seiso siinä kun ei mitään! Hyi olkoon, hrr.

Yllättävää on, että venäläiset juttelee tuntemattomille esimerkiks vessajonossa, mikä ei kyllä Suomessa tulis kysymykseenkään. Mun mielestä se on kiva tapa, ja sais Suomessakin olla edes vähän enemmän sellasta. Oli myös mukavaa kun talolle tuli vieraita, niin he esittäyty kohteliaasti teititellen "здравствуйте, как вас зовут?" eli "Hyvää päivää, mikä teidän nimenne on?"  eikä suomalaisittan "Moro mä oon Jarmo, kukas sää oot?!" Sitten illemmalla lähdettiin ajaan takasin tänne asunnolle. Käytiin matkalla tankkaamassa, ja oli hauskaa kun tankkauksen hoiti muut, ite vaan ajettiin siihen paikalle ja käytiin maksamassa. Palvelu pelaa!

Talolla tällanen ihanuus, Ricky! <3 Otettiin se mukaan tänne asunnolle. :)

Myös tää on perheen kissa, oi kun rakastan kisuja! <3 Ikävä mun omaa palleroo, byhyy

                               




































Siinä se, ensimmäinen viikko menny ja uus jo alkanu! Siitä myöhemmin lisää. Postaan kyllä useemminki jatkossa kun vaan viikon tapahtumat, nyt ela viikko meni vähän näin ja noin... Täytyy koko ajan puhua täällä kirjakieltä ja muuten vaan ihan kummallista suomee, joten en osaa pian enää puhua nokialaisittain ollenkaan. En nyt sitten tiiä onko se enemminki hyvä asia ku huono... Sitten kun joku soittaa Suomesta ni menee senat sakasin ja tulee ihan hölmö olo! :D Muutenkin puhun sellasta vähän korkeempaa suomee I:n ja L:n kanssa, joten sekin meinaa tulla myös sitten jo normipuheeseen mukaan...

PS. Tää meidän asuintalo on myös vartioitu! :)