Kuukausi takana, toinen edessä

Moikka! Postaus vasta nyt, koska oon koko viikon ollu niin väsyny (seliseli), että kun oon koneelle päässy niin melkein nukahtanu pystyyn. Viikko on menny ihan tavallisissa merkeissä koulun, harrastusten ja läksyjen kanssa. Tiistaina sain vihdoin L:n katteleen mun kanssa muumeja, kun se on vähän ollu nihkeenä ajatuksen suhteen, mutta nyt innostu ja katottiinkin heti pari jaksoa putkeen ja olis vielä kolmannenkin halunnu. Host-isää nauratti kun kuulu vaan kovalla: "Äiti!! Äitiii!" (pulassa oleva delfiini-rassu) ja alko matkiin sitä.

Pakko mainita, että tiistaina söin maailman parasta leipää. Leivän teko jos joku täällä osataan! Oli siis leipomosta haettua ja olisin voinu syödä koko pussin kerralla. Tutustuin tässä myös muihin venäläisaiheisiin blogeihin, ja löysin postauksen, jossa aiheena on KHL-ottelu Pietarissa. Miten en oo ees ajatellu asiaa aikasemmin! Ehdottomasti koettava, joko täällä tai sitten kun meen kaveria moikkaan Pietariin joku viikonloppu.

Keskiviikkona vähän mokailin taas kun olin ottamassa ruokaa, ja munhan käsissä ei mikään pysy, niin tiputin paistinpannun kannen lattialle... Kuulu järkyttävä kolina ja tottakai sen kannen nuppi irtos siitä. I juoksi paikalle kysyyn mitä tapahtu ja mutisin punasena, että vahingossa tipahti. Host-äidin kanssa mulle tulee jotenkin sellanen olo kun olisin taas joku 5-6-vuotias pahoja tekemässä. I koitti ottaa asian ihan rennosti, ja sanoi, että sen voi varmasti korjata. No, olin sitten myöhemmin keittiössä ja ovikello soi, ja siellä oli talonmies tuomassa korjattua kantta takasin! Täällä noi talonmiehen työtehtävät on aika monipuolisia. Hänhän käy täällä melkein joka toinen päivä korjaamassa tai auttamassa, on esimerkiks laittanu tauluja seiniin ja shampoopullojen pidikkeen suihkuun. Mukavan olonen mies, ja oli niin hellyyttävää kun hän tiesi, etten oo venäläinen niin kaksin ollessamme hyvästeli sanomalla "bye bye" ja oli niin ylpeenä kun osas sanoo sen.

Muutenkin täällä monet ihan arkiset askareet hoitaa joku ulkopuolinen. Kun tänne ostettiin uusi taulutelkkari, niin sen tuli asentamaan joku mies. Kun netti ei toiminut, niin taas paikalle tuli korjaaja. Kun ostettiin uudet olohuoneen kalusteet, niin jälleen paikalla oli mies kokoamassa niitä. Suomessa kaikki tollanen on tietenkin hommia, jotka voi itse tehdä ihan helposti, eikä tulis mieleenkään soittaa jotain muuta tekemään niitä. Montakohan kertaa mäkin oon vaikka television asentanu toimintaan. On myös huvittavaa, että monelle täällä autonkuljettaja, kotiapulainen tai siivooja kotona on ihan normaalijuttuja.

Kuvia Kapitolij-kauppakeskuksesta:

                                        
Eilen mulla sitten oli oikeen kuukausipäivä eli nyt on kokonainen kuukausi oltu täällä rajan toisella puolen. Tämän "juhlistaminen" toteutui shoppauksena. Ensin kun L:llä oli tanssitunti puolitoista tuntia, niin kävelin Kapitolij-keskukseen ja ostin Stradivariuksesta ihanan valkoisen neuleen, kaulahuivin ja paidan. Kun olin vienyt L:n kotiin, lähdinkin J:n kanssa mulle uuteen kauppakeskukseen, joka sijaitsee Выставочная (vystavotsnaja) metroasemalla. Ostoskeskusta kutsutaan "bisneskeskukseksi" eli Деловой центр (delovoj centr). Jo metroasema erottui muista täällä, sillä se oli paljon modernimpi ja muutenkin ei-venäläisen oloinen. Ostoskeskuksen kattoikkunoista näkyy mahtavia pilvenpiirtäjiä ja muutenkin asiakkaatkin olivat selvästi hieman "parempaa kansaa".

Matkaan meni noin tunti (mukaan luettuna kävely metroasemalle). Käytiin ensin syömässä, ja siellä oli kiva systeemi, että yläkerrassa oli tavallaan ympyrän keskellä erilaisia avoruokapaikkoja, ja sitten vaan kävi ostaan mieluisestaan ruuat ja istuun pysty meneen ihan minne puolelle vaan. Tän ansiosta voitiin kätevästi hakee syömiset eri paikoista ja sitten suunnistettiin toistemme luo. Kauppoja oli paljon, mutta monet melkosen kalliita. Oli siellä kuitenkin myös esimerkiks H&M ja Bershka. Löysin muutaman kivan paidan ja housut, mutten ostanu mitään kun aattelin vielä vähän miettiä etten nyt tekis kauheesti sellasia ns. turhia ostoksia (joululahjoihinkin pitäis jotain jäädä...)

Reissulla tapahtui myös jotain erikoista, sillä törmättiin suomalaisiin! En oo tän kuukauden aikana nähny muuten suomalaisia kuin jollain tavalla koulun kautta, mutta en missään kaupungilla. Oltiin kävelemässä ovista ulos kun kuultiin takaa suomea. Ite olin ihan varma, että kuulin vaan harhaa, mutta sitten J kysy multa, että onko täällä muitakin suomalaisia. Sanoin, että mietin just samaa, mutta luulin kuulleeni ihan omiani. Kaks miestä tuli sitten meiän perässä ulos, ja J kysy ihan ystävällisesti: "Onko täällä muitakin suomalaisia vai kuultiinko me harhoja?" Miehet meni jotenkin aivan paniikkiin, ja toinen tokas: "Ei me mitään suomalaisia olla... Heh!" Ja lähti kauheeta vauhtia pois? Oltiin vähän hämmästyneitä, sillä olis ainakin olettanu, että olis jääny muutaman sanan vaihtaan. Myöhemmin kun oltiin yhdessä alusvaateliikkeessä, niin myyjä puolestaan kysyi J:ltä, että mistä maasta hän on kotoisin ja asian selvittyä oli hyvin kiinnostunut, että miksi täällä jne. Tästä voi päätellä, ettei suomalainen asiakas ole täällä niin tavallinen (vrt. Viro).

Takasin tulin alun J:n kanssa, mutta hän jäi sitten pois eri asemalla kun pääsi sieltä helpommin kotiin ja niin mä sitten yksin jälleen kokeilin metrolla matkustamista. Tällä kertaa homma oli tosin vähän vaikeempi, koska mun täyty vaihtaa metroo yhessä kohtaa. Oon nyt tutkiskellu metrokarttaa, ja alkaa jo näyttään tosi selvältä. Eli ensin tulin vaaleensinistä linjaa, mistä vaihdoin punaseen linjaan. Vaihto meni ok, ja pääsin hengissä takaisin. Jalat huusi jälleen hoosiannaa.

Moskovan metrohan on tosi tunnettu ja metroasemat jo itsessään on aikamoisia taideteoksia ja nähtävyyksiä. Se on maailman 4. vilkkaimmin käytetty metrojärjestelmä ja matkoja on päivittäin noin 9 miljoonaa. Matkustaminen on halpaa, 5 matkan lipuke maksaa 150 ruplaa eli noin 3,50e, minkä oon nyt tähän mennessä aina ostanu. Voi myös ostaa vaikka yhden matkan lipun tai sitten vaikka sadan. Lippu laitetaan sellaseen kortinlukukoneeseen, mikä sitten avaa portit tai jos portteja ei ole, niin estää sen että sieltä iskis puomit jalkaan ja näyttää myös paljonko matkoja on jäljellä. Linjoilla on omat nimensä ja värinsä. Ruskea linja eli ns. "paskarinki" on tällainen yhdistävä linja, jolla on myös suurimmat tungokset. Mitään aikatauluja ei varsinaisesti ole, sillä metroja kulkee niin tiheään ettei niitä tarvitse (auki klo 5.35–1.04).

  
Moskovan metrokartta.

Metrolla matkustaminen on ihan mukavaa, paitsi ruuhka-aikoina, jolloin siellä ollaan melkein päällekkäin eikä oo toivookaan, että kuulis missä asemalla ollaan. Tällöin täytyy vaan opetella laskemaan pysäkit, koska ei siellä kuule yksinkertasesti mitään. Venäjällä ollaan kohteliaita istumajärjestelyissä, eli vanhuksille annetaan paikka. Välillä ollaan J:n kanssa saatu aika halveksivia katseita kun ollaan puhuttu suomea matkalla, mutta toisinaan taas avoimen uteliaita ja ystävällisiä. On myös aika jänskää kun metrot välillä pysähtyvät asemien välille, ilmeisesti tasoittaakseen aikatauluja, ja ikkunoista näkee pelkästään pimeän seinän. Siinä sitten alkaa pohtimaan, että mitä jos takaa tuliskin kovalla vauhdilla seuraava metro ja sattuis yhteentörmäys... Ei olis kaunista jälkeä se. Oon kans pohtinu terrorismin mahdollisuutta, sillä onhan niitäkin tapahtunu.

Tänään mun piti olla koululla vaan matikan tunti, mutta vein kuitenkin L:n koululle 9, joten menin sitten sillä aikaa meikkikauppaan nimeltään подружка (podružka), suom. kaaso, morsiusneito, tyttöystävä. I antoi mulle lainaan kortin, jolla saa klo 9-12 alennusta -20%. Kyllähän sitä mukaan lähti taas vaikka mitä, mutta kaikki tarpeeseen! Hankalaa vaan ostaa esimerkiks meikkivoidetta tai hoitoainetta kun ne nimet on venäjäks. No, ihan kuitenkin oon osannu ostaa sopivat.

                                                                                             
Hain L:n koulusta kolmelta, ja vein sitten venäjän tunnille, joka on yhessä koulussa tässä lähellä. I sano aikasemmin, että saan jos haluan mennä seuraan tuntia, joten menin. Tunti on yksityistunti, ja opettaja venäläinen. Luokkahuone oli ihan tavallinen luokka - mutta onko ne sitten kaikkialla lähes samanlaisia? Kun Thaimaassa olin kulttuurivaihdosssa, niin sielläkin luokkahuone oli ihan sellanen mihin on totuttu. Kuitenkin tarkemmin kun kattelin, niin kyllä siinä jotain erilaista löyty. Vaikka siellä oli nykyaikaset laitteet kuten taulutelkkari ja tietokoneet, niin moni asia oli tosi vanhaa kuten esimerkiks liitutaulu, joka näytti murenevan käsiin ja sitten tällaset opetustaulut vaikka aakkosista.

Oli ihan mielenkiintosta seurata venäläisen opettajan opetusta, kun nyt oon ollu tuolla suomalaisessa koulussa ja ennestäänkin melko hyvin tiesin opetustyylin. Oli ainakin tällä naisella vähän vanhanaikaset tavat opettaa, eli sellasta lue-kuuntele-kirjoita-katso tyylistä, mutta L totteli hyvin eikä yhtään laittanu vastaan. Hassua oli kun opettaja koko ajan seuras miten L istuu, ja oikea työasento tuntu olevan tosi tärkee. Eli selkä suorassa, jalat maassa, vasen käsi pulpetilla tukemassa, vihko hieman vinossa ja pää vain hieman kääntyneenä alaspäin (kirjottaessa). Heti jos pää laski liian alas, niin opettaja nosti sen kädellään (tapahtu useeseen otteeseen). Myös hieman outoa on, että opettajat kirjoittavat läksyt vihkoon kun taas suomalaiseen tyyliin kuuluu antaa lapselle se oma vastuu, että oppii huolehtimaan asioista itse.

                                          
Ja tän talon vartiointisysteemi on muuttunu. Edelleen vartijan täytyy avata portti (nyt toinen kuin aiemmin) ennen kun pääsee sisään tai ulos alueelta, mutta sen lisäks taloon sisään pääsee vaan koodilla. Onneks se nyt on helppo muistaa, mutta kai sekin vaihtuu ja oon ihan hukassa kohta taas. Nykynen vartija on melko heikkohermonen, ja yks päivä kun luulin, että se portti joka ennen oli aina lukossa on kiinni, niin painoin sitä nappia, että avais sen. Sitten se oikein karjas siihen mihin puhutaan ja kuulu vaan venäjäks, että "se on auki!!!!!!!!!!!" Oikein pelästyin ja hipsin ulos... 

Tänään kans mun suomen kielen taidot oikein pääsi loistaan kun syötiin jälkiruuaks pullaa, ja L:n kummitäti (joka puhuu suomea vähän) yritti selittää mitä se täyte on. Ne näytti mulle sitä L:n kanssa ja mä katoin vaan, ettei mitään tietoo. Oli vaan sellasia mustia pisteitä. Sanoin vaan L:lle "en mä tiiä, se on joku musta piste" ja hän alko nauraan ja huusi tädilleen, että Julia sano, että se on suomeksi "joku musta piste" ja naurettiin hirveesti. No, selvis tutkimusten jälkeen, että kyseessä oli unikon siemen, enkä kyllä oo koskaan ees kuullu unikkopullista ja oli ihan hyviä.

Facebook toimi jälleen säätiedotuksena, ja ilmeisesti Suomessa jonkun verran lunta tullu eilen, mutta sulanu sitten pois. Täällä vaan vettä, vettä ja vielä vettä.  Ei pidä kuitenkaan kuvitella, ettei tänne sitä lunta tulis. Ja kuulemma kun sitä tulee, niin tulee ja paljon! Sitten on liikennekin ihan tukossa kun ei millään pystytä joka paikkaa auraan koko aikaa. Saa nähä miten menee kun muutenkin meno autoteillä on vähän sellasta, niin entä sitten kun on vielä liukasta... Mä oon luullu, että mun saappaat kestää hyvin eikä sukat kastu, mutta tietenkin kun eilen tiet suorastaan lainehti niin sukat oli märkänä. Ihanaa! 

Mutta ei sitä lunta joulun odotukseen tarvita. Joka puolelle on ilmestynyt jouluvaloja, mainoksia, koristeita... Sama tilanne varmaan sielläkin. Kyllähän sitä itekin alkaa jo odotteleen kun se merkitsee sitä, että pitkästä aikaa näkee kaikki! Kuukausi takana ja kuukausi edessä, sitten oonkin taas siellä pelastamassa kaikkien päivän.

Mutta tosi hyvää viikonloppua kaikille! ♥ Tänään vois itekin lähtee pitkästä aikaa baareileen ja näkeen ihmisiä.☺ Vähän olis menofiilis...

Loppuun vielä video tavallisesta aamuruuhkasta. Ja minäkö tonne sekaan auton kanssa? Hahhaa, se vasta olis jotain!