Taas ollaan jo torstaissa! Kauheen nopeesti menee aika. Maanantai ja tiistai oli ihan peruspäiviä, muutama tunti L:n kanssa koululla ja läksyjen teko. Eilen vein L:n koulun jälkeen musiikkitunnille, ja odottelin sen aikaa siinä käytävällä. Yhtäkkiä I kuitenkin pamahti siihen, ja sano että nyt lähetään, se on ostanu meille liput sirkukseen eli venäjäksi цирк (cirk)!
Esiintyjät oli erittäin taitavia, mikä johtuu suuresta kilpailusta täällä. Venäjällä on niin paljon ihmisiä ja lahjakkuuksia, ettei riitä että on hyvä, vaan pitää olla uskomaton. Esimerkiks kampaajat ja kosmetologit on täällä kuulemma maailman parhaita, sillä erottuakseen tällasessa 15 miljoonan kaupungissa täytyy olla sitä jotain. Tietty myös kauneus on täällä isossa roolissa ja siihen käytetään paljon sekä rahaa että aikaa.
Sirkus oli todella hieno, ja kestikin 3 tuntia - aika toisenlainen kuin Suomessa kun oon käynyt! Sisään mennessä piti kävellä sellasen metallinpaljastimen läpi, kuten kaikissa kaupoissakin. Kauppakeskuksissa ne vaan antaa sen piipata, mutta jos joku epäilyttävän näkönen tyyppi tulee niin siinähän on hyvä syy pidättää se! No, tuolla ensin otti mun laukun ja kokeiltiin ilman sitä. I:llä ja L:llä meni ihan ilman piippausta, mutta mulla piippas vaikka laukku olikin siellä. Kuitenkin se vartija vaa hymyili ja sano, että mee vaa ei sen väliä! :D Että ei ne viranomaiset kaikki täällä mitään mielipuolia oo.
Mieleenpainuvimmat esitykset oli koirien ja tiikerien ehdottomasti! Kuitenkin mua eläinrakkaana ihmisenä kävi niitä eläimiä niin sääliks, etenkin niitä tiikereitä ja leijonia, sillä ei niiden vaan kuuluis olla tuolla temppuja tekemässä. Se on vaan jotenkin niin väärin.
Muuten tunnelma oli todella hyvä, ja porukkaakin oli ihan kiitettävästi. Ilmeisesti nyt on jonkunlainen lomaviikko, joten järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Maanantaina oli Kansan yhtenäisyyden päivä, joka on täällä vapaa-päivä, mutta suomalaisen koulun vapaat menee Suomen mukaan, joten siellä oltiin ihan normaalisti. Nykyään päivä merkitsee Venäjällä rauhan ja sovun juhlaa. Päivä näkyi myös liikenteessä, sillä autoja oli huomattavasti vähemmän kuin normaalisti ja tienylitys oli melkeinpä jo turvallista.
Venäjän juhlapäivät:
- 1.-5. tammikuuta - Uusi vuosi
- 7. tammikuuta - Joulu
- 14. tammikuuta - Vanha uusi vuosi (ei ole vapaapäivä)
- 23. helmikuuta - Isänmaan puolustajien päivä
- 8. maaliskuuta - Kansainvälinen naisten päivä
- 1. toukokuuta - Kevään ja työn juhla
- 9. toukokuuta - Voiton päivä
- 12. kesäkuuta - Venäjän itsenäisyyspäivä
- 4. marraskuuta - Kansan yhtenäisyyden päivä
Täällä on myös käytäntö, että jos juhlapäivä sattuu lauantaille tai sunnuntaille, niin vapaapäivä siirtyy seuraavalle arkipäivälle.
Täällä kans isänmaallisuusaate näkyy tosi vahvana, ja kuten kuvassakin näkyy niin monessa paikkaa esiintyy maan lippu. Monilla se heiluu auton nokassa tai vaikka takin selkämyksessä.
Tässä kuvassa kans näkyy työturvallisuus - tai sen puute. Suomessa kun töissä olin niin oli tosi tarkkaa kaikki nää työturvallisuuskysymykset, vaikka vaan siivoomassa olinkin. Esimerkiks korkealle jakkaralle ei yksin ollessa saanu nousta ja ikkunanpesukin oli näiden vuoks lähes mahdottomuus.
Tänään koulun jälkeen L meni IP-kerhoon, joten mentiin jälleen mulle uuteen kauppakeskukseen nimeltään Kapitolij. Siellä oli kaikkia kalliita merkkiliikkeitä paljon ja sitten vähän Prisman tyylinen iso ruokakauppa АШАН (ashsan). Kiertelin ensin kaikkia kosmetiikkaliikkeitä, ja ostin mm. kosteusvoiteen ja suihkugeelin, ja sitten menin vasta АШАН:iin. Outoo oli, että tullessa sinne täyty laittaa edelliset ostokset sellaseen isoon läpinäkyvään pussiin, ilmeisesti ettei sinne sujauta mitään. Laukun sai kuitenkin pitää itellään.
Mulla meni myös hirveesti aikaa siellä kaupassa kun koitin ettiä hoitoainetta. Suomessa oon niin tottunu, että aina vierekkäin on saman sarjan shampoo sekä hoitoaine, mutta ainakin tuolla oli silleen, että shampoot oli ensin ja sitten hoitoaineet myöhemmin, joten aikamoista hakemista se oli aluks ennen ku tajus. :D Ja tuli tässä mieleen, että täällä mäkissä täytyy ostaa ketsuppi erikseen ja L ihmetteli, kun Suomessa se ei maksa mitään, бесплатно (b'esplátno).
Illemmalla tänään L:n läksyjen jälkeen lähin J:n kanssa taas kaupoille, samaan kauppakeskukseen kun viimeks - tosin tällä kertaa rahattomana! :D Kuitenkin tykkään ihan vaan kierrelläkin kattomassa (ja huomennahan on taas palkkapäivä...) Kyllä siellä vaan kaikkee niin ihanaa taas oli ja kun vaan olis rahaa niin ostaisin vaikka mitä! Monia ihan suht. koht. edullisia liikkeitä, mitä ei Suomesta ainakaan vielä löydy esim. Terranova. Täällähän shoppailua voi harrastaa vähän myöhemminkin, sillä kaupat on auki klo 23 ja monet ruokakaupat on ihan 24h.
Lähettiin metrolla takasin ja J jäi mua aikasemmalla pysäkillä pois kun tulin tulokseen, että selviän kyllä yksin takasin asunnolle. No, ensinnäkin osasin jäädä oikeessa kohtaa, sitten osasin jopa poistua sieltä oikeeta kautta ja vielä suunnistin hyvin kaduilla, joten tulin suorinta reittiä tänne! Oon niin ylpee itestäni jälleen. Matkalla kuitenkin vähän välillä pelotti kun kello oli yli kymmenen, ja aika pimeetä, niin mielikuvitus lähti taas lentoon ja jokainen vastaantulija näytti vähintäänkin kidnappaajalta/mafiamieheltä/palottelumurhaajalta! :D Eihän siinä kuitenkaan mitään hätää ollu ja hyvin selvisin.
Tiistaina mulla oli tosi huono päivä,
ja nyt se ensimmäinen itkukin pääsi! En ees tiedä taas mistä tää johtu,
mutta kyllähä mulle sanottiin että vaikeita hetkiä tulee varmasti ja
itekin tietty sen tiedostin. Oli vaan sellanen olo, että oon niin yksin
täällä ja ulkopuolinen ja kaikki läheiset siellä kaukana. Kävelin tuolla
vaan yksin Moskovan kaduilla ja mietin näitä
juttuja.Jotenkin vaan oon niin hämmentyny ja vähän turhautunu kun oon nyt sellasessa "välitilassa" täällä eli oikeen en oo asettunu. Koulussa oon vähän niinkun opettaja, mutten kuitenkaan. Tää asunto on vähän kun koti, muttei kuitenkaan. Oon kuin perheenjäsen, mutten kuitenkaan. Osaan liikkua jo ulkona yksinkin, mutten kuitenkaan. Hankala selittää, mutta joka tapauksessa vähän semmonen "hajanainen" olo ollu. Nokialla kuitenkin mun oma paikka oli selvä, tiesin kehen luottaa, kenelle voi avautua ja missä liikkua. Täällä kaikki on ihan päälaellaan.
Kuitenkin mä tajusin etten oo luovuttajatyyppiä ja vaikeet hetket kuuluu tähän. Iso syy tänne lähtemiseen venäjän kielen ja kulttuurin lisäks oli myös itteeni tutustuminen. Toivon ja uskon, että opin itestäni täällä paljon ja vahvistun samalla. On ollu myös hyvä huomata, keitä on ne ihmiset, joita ikävöin ja ketkä muhun pitää yhteyttä. Oon alkanu jo arvostaan tiettyjä ihmisiä ihan eri tavalla, ja toisten kohdalla sitten miettiny, onko ne sittenkään hyväks mulle ja kuinka hyvin loppujen lopuks niitä tunnenkaan. Mä tiedän, että ne tärkeimmät säilyy vaikka olisin kuinka kauan muualla. Onneks täällä on aikaa miettiä asioita ihan kunnolla. Heti kun sai vähän taas ajateltua niin kaikki näyttikin jo paljon paremmalta. Tää on mun pitkäaikanen unelma, ja aion todellakin ottaa tästä kaiken irti!
Lopullisesti mun mielen paransi A
(hostisä) kun oli mulle niin mukava illalla ja myös L, jonka kanssa
kuunneltiin suomalaisia kappaleita. Oon saanu sen jo tykkään Robinista,
etenkin Boom Kah on sen lemppareita. ;) On ollu kans kipee olo - räkää pää täynnä, kylmä ja pää kipee - joten saattaa olla että tää mun paha tuuli johtu
siitäkin, sillä monesti näin on käyny, että flunssassa itkettää...
:D Mutta joo, ei kukaan epäillykään, että tästä liian helppoo tulis! Eikä pidäkään olla ihan läpiheittojuttu. Sitten vasta huolissaan pitäiskin olla, jos ei yhtään tulis ikävä tai itku.Mutta enköhän lopeta paasauksen tänään näihin kuviin ja tunnelmiin.
Pusuja ja haleja rakkaille! Ikävä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti