Naurua, kieliongelmia ja pohdintaa ennakkoluuloista

Privet! Sunnuntaina oli siis isänpäivä, mikä nyt ei täällä oo mikään juhla, mutta ite aattelin omaa isääni ja sitä, kun kaikki muut sisarukset - isoveli, isosisko ja pikkusisko - oli kahvittelemassa isän luona ja mä ensimmäistä kertaa en ollu mukana. Vähän haikeeta, mutta niin se elämä vaan menee - aina ei voi olla läsnä muuta kun ajatuksissa.

Sä oot mulle ollu rakkain aina. ♥

Etenkin outoo kun ei oo nähny viikkoihin mun vuoden nuorempaa pikkusiskoo Jasminia, jonka kans ollu kuin paita ja perse koko elämän ajan. Asuttiinki periaatteessa (minä siivellä) kaksin tossa kesäkuusta asti, nukuttu vierekkäin ja kaikki aina kerrottu toisille heti. Mutta sekin kuuluu elämään, että irrottaudutaan. Varmasti hyvää kasvun aikaa kummallekin, mutta ikävä on!
                                

Yksi harvoista, joka ymmärtää mun huumoria, Pempis. ♥

Olin muuten tosi hulvattomalla päällä koko sunnuntain, tuli mieleen kaikkia vanhoja sisäpiirivitsejä ja mukana erittäin paljon mustaa huumoria, jota rakastan. Alko vähän lapsettaan ja taannuin muutaman vuoden hetkeks taaksepäin. Hihittelin täällä yksikseni ja datailin, mikä voiskaan olla sen parempaa? Kyllä teki tollanen muutaman (köh, usean) tunnin nauraminen ihan hyvää! Muuten on niin masentava ilma kun sataa vaan koko ajan, eikä netti oo toiminu kahteen päivään (minkä takia myös postaus veny tähän päivään). En tiä mikä siinä on kun täällä ei oikeen mikään toimi kunnolla.
                                                                                      
Sunnuntaina illalla sitten perhe palas tänne, ja autoin L:ää järjesteleen sen vaatekaappeja. On sitä jo pienellä tytöllä paljon vaatteita! Oon täällä ollessa vaan niin ihastunu kaikkiin lastenvaatteisiin, ihania pieniä huppareita, söpöjä mekkoja ja niin sulosia farkkuja. Välillä tekis mieli alkaa itkee kun kattelee noita koululaisia - ne on niin söppänöitä että! Hostmamma sitten kysy multa iltapalalla, että voisinko/haluaisinko valita aina L:lle vaatteet kouluun. Enemmän ku mielelläni! I meinas siis, että kun oon nuori niin osaan paremmin yhdistellä ja valita mikä näyttää kivalta. Ensin en ollu varma, että ymmärsinkö nyt ihan oikein niin L alko nauraan mulle ja sano vaan: "Sä olit vaan silleen okeeii..."

Muuten ollukin ihan peruspäiviä, koulua ja läksyjä. Yks tyttö koulusta oli niin ihana kun liikuntatunnin jälkeen vaihto vaatteita, niin sitten pojat näki tän tytön alusvaatteet ja hihitteli siellä niin se heitti: "no onneks me ollaan lapsii, miettikää jos oltais aikuisii niin tää olis tosi noloo!" Hahahaa, niin söpöjä! Eilen tosin kyllä käytiin J:n kanssa taas shoppailemassa, ostin kahet housut: aina tarpeelliset mustat ja tummat farkut Terranovasta. Olisin halunnu ostaa sellasen ihanan karvahupullisen neuleen, mutta ehkä ens kerralla... Lauantaina olis tarkotus mennä vissiin Moskovan suurimpaan ostoskeskukseen vähän ihmetteleen.

Päätettiin muuten J:n kanssa tossa yks päivä, että aletaan yhdessä kuntoileen! Itellä toi bailuputki jätti kyllä jälkensä, että ihan kiva olis muutama kilo pudottaa. Täällä kyllä tulee liikuttua tosi paljon, kuten jo aikasemminki mainitsin, että saattaa ihan tossa huomaamatta alkaa kunto parantuun. Maanantainakin kävelin noin 1,5 tuntia sitä sen kummemmin ajattelematta, koulu-asunto-koulu-asunto-koulu-asunto. Alkaa jo naurattaan kun tossa yhessä kohtaa koulureitillä on sellanen äidille ja lapsille vaatteita myyvä liike, ja siinä on joka päivä semmonen sama vartija - keski-ikänen, silmälasipäinen ja kalju mies. Aina ku meen siitä niin se on siinä ja kohta aletaan varmaan jo moikkaileen kun tuttuja ollaan! Kyllähän sitä tulee nähtyä vähintään se 4 kertaa päivän aikana... Tänään sekin alko nauraan kun tulin.

Oon myös tässä ny miettiny tätä kielimuuriasiaa. I:hän osaa suomee jonkun verran, mutta kuitenkin sen verran huonosti, että tulee näitä väärinymmärryksiä melko usein. Ja kun itellä vielä sama homma venäjän suhteen. Esimerkiks kun kysyin I:ltä, että onko sille sattunu mitään kolareita tuolla liikenteessä, niin hän ymmärsi että kysyin onko ruuissa paljon kaloreita, ja selitti pitkään niistä enkä sitten tohtinu keskeyttää. Monesti kans I on tullu tänne mun huoneeseen ja kertonu nauraen jotain hauskaa juttua, sekasin suomeks ja venäjäks, enkä sitten oo kuitenkaan ymmärtäny koko jutun pointtia.  

Hostisä taas ei suomee osaa kun ihan muutaman lauseen, kuten "nyt syömään" ja "ole hiljaa". Hänen kanssaan jutut jää tosi usein mysteereiks. Esimerkkinä siitä voisin kertoo, kun mulla on täällä yöpaitana sellanen "Olen somelainen" -paita, niin A sitten kysy tossa, että mitä se tarkottaa. I jo ehti huudahtaa, että se tarkottaa "olen suomalainen", mutta ei. Koitin miettiä miten ihmeellä sitäkin sitten selittää, ja lopulta sanoin, että se tarkottaa että käyttää sellasia palveluja kuten facebookkia ja on sellanen ns. vitsilause. No, en usko että kukaan tajus hölkäsenpöläystäkään mun selityksestä, joten juttu tais jäädä vähän pimentoon. Tai kun I kysy multa, että mitä tarkottaa kaamos... Multa pahasti ontuva selitys, ja en tiiä mitä se nyt luulee sen tarkottavan!


                                                                                                                                                              
On myös muita tällasia hauskoja kielikukkasia, mitä täällä kuullu - ihan ymmärrettäviä, mutta pistää hymyilyttään. Kun L kysyy paljonko kello on, niin hän sanoo: "Paljonko on aikaa?" eli kääntää sen suoraan venäjästä suomen kieleen (ven. Cко́лько вре́мени?, ckolka vremeni). Alkuun olin aina ihan hölmistyneenä: "Aikaa mihin?", mutta nyt jo tietää että ihan kellon aikaa se kysyy. Toinen on kun venäjässä rakastaa ja pitää on sama verbi, niin myös tässä tulee sellasia vivahde-eroja. Vaikka kun söin tossa appelsiinia ja L tuli paikalle, niin tyttö tokas: "Sä RAKASTAT tota!" Sanoin sitten, että rakastaminen on aika vahva ilmasu, että kyllä mä appelsiineista tykkään, mutten nyt ehkä kuitenkaan rakasta niitä. Toisaalta Suomessa voidaan ihan hyvin sanoo tolla tavalla, että vaikkapa rakastan suklaata, mutta kyllä se jo viestii että pitää tosi paljon siitä suklaasta.

Samankaltasia suoraankäännöksiä venäjästä suomeen tai vääränlaisia ilmasuja kuulee kans tuolla koululla lasten suusta. Tänäänki yksi tyttö sanoi, että lähti liian myöhään nukkumaan ja toinen sano, että hänkin on lähteny joskus vasta tosi myöhään nukkuun. Tai kun eräs tyttö sano, kun tarkotti että joku pari eros toisistaan niin sano että "sitten he heittivät toisensa". Täytyy kun noita kuulee vaan pitää pokkansa, mutta on ne vaan niin sulosia. 

Hauskaa on kans, kun I sanoo mulle usein suomeks "ole hyvä ja tee se". Maanantaina sano, kun vein L:n piirustuskouluun kitaratunnin jälkeen ja tulin takasin sieltä tänne asunnolle, että "ole hyvä ja ota kitara mukaan". Venäjäkshän tota "ole hyvää" eli "пожалуйста" (požalujsta) käytetään paljon kohteliaissa pyynnöissä, mutta suomeks sanottuna tosta tulee vaan mieleen joku vanhanaikanen opettaja joka sanoo kärttysenä "Ole hyvä ja istu!!"

L on osaa kuitenkin hyvin suomen intonaation, kun monestihan jos venäläinen opettelee vanhemmalla iällä suomee niin ne puhuu silleen korkeemmalta, mutta L kuulostaa ihan suomalaiselta puhuessaan. Tottakai tulee virheitä, vaikka että "voitto" onkin "voito", eli toinen peräkkäisistä samoista konsonanteista putoo kokonaan, mutta silti. Kyllä se suomi on vaan niin hankala kieli kun sitä oikein miettii ja aattelee. Kaikenlaisia muotoja pitäis opetella, esimerkkinä yks pyöräilijä, mutta monia pyöräilijöitä, silti monet pyöräilijät ja vielä monta pyöräilijää. Huh, ei käy kateeks noiden opettelijaa!

Oon edelleen pohtinu sitä kysymystä, että mistä pidän Suomessa. Kyllä, mulla jää tollaset pyöriin ja hyöriin kunnes saan itteeni tyydyttävän ratkasun. Voi toisaalta olla, että mietin koko tän ajan tota samaa asiaa, mutta mutta... Joka tapauksessa tulin tulokseen, että Suomessa on ihanaa kun kaikki on niin luotettavaa, turvallista ja varmaa! Siis joo, tuntuuhan se toisinaan tylsältä, mutta kyllä on asiat siellä ihmisillä niin hyvin. 

Jos tarviit taksikyydin, ei muuta kun otat taksin ja maksat sen mittarin mukaan hinnan. Pääset perille asti varmasti huoletta vähän heikommassakin hapessa. Täällä saa pohtia onko se nyt oikee taksi, löytyykö lisenssejä, vääntää etukäteen siitä matkan hinnasta, sitten vielä jännittää pääseekö edes perille määränpäähän.

Jos tarviit poliisin apua, niin soitat hätänumeroon ja virkavalta on sun puolella. Ne ei kuseta ja voit olla varma, että juttu hoituu lakipykälien mukaan eikä lahjonnan avulla. Eikä myöskään poliisit pysäyttele ihan muuten vaan ja keksimällä keksi syitä pidätykseen.

Jos haluat ylittää suojatien, niin senkus meet! Autot kunnioittaa jalankulkijaa lähes poikkeuksetta ja siitä vaan rauhassa hipsuttelet tien yli. Täällä tienylitys on joka päivä uus seikkailu ja lähes itsemurhan yritys (no okei, ehkä vähän liiottelen mutta silti). Tänäänki autot vaan tuli hirveetä vauhtia kohti ja sydän pamppaillen siellä koitin puikkelehtia ja yhessä kohtaa kun olin vähän muissa maailmoissa, niin siellä jo tuuttas joku ja melkein ajo yli.


Jos joudut työttömäks tai muuten oot huono-osainen, niin valtio tukee sua tosi hyvin. Täällä näkee niin paljon asunnottomia, jotka nukkuu Arbatin varrella ja kerjäläisiä.
Metrossakin oli oikeen pelottava mies, jolla ei ollu jalkoja ollenkaan ja huusi vihasena kaikille kanssamatkustajille kun tuli sisään, että: "minä olen invalidi, antakaa rahaa saatana!"
Ja ne tulee oikeen iholle ja on aggressiivisia, että melkein sitä alkaa jo kaivaa rahojansa että pääsis siitä tilanteesta vaan eroon. Mutta varmaan pk-seudulla Suomessakin näitä esiintyy.

Joten on se Suomi vaan hyvä maa asua. Pitää olla kiitollinen, miten hyvin asiat oikeesti on. Tottakai taas ottaen huomioon Suomen ja Venäjän kokoeron - niin maantieteellisesti kuin väkimäärällisesti -, onhan tänne nyt lähes mahdotonta edes rakentaa samanlaista yhteiskuntaa ja toimivuutta, mutta joka tapauksessa.

Jotenkin vaan niin huvittavaa suomalaisten ennakkoluulot Venäjää kohtaan - sen ihmisiä, kulttuuria, kieltä, ruokaa, liikennettä, turvallisuutta... Siis ajatellaan, että täällä on pelkkää kurjuutta ja että tää on pelkästään ikävä paikka, ja tänne lähtevä ei oo se penaalin terävin kynä. Ennen kun lokaa koko maan ja sen asukkaat ihan maan alle, niin kannattaa myös ihan ilman ennakkoluuloja tutustua - onhan tää kuitenkin Suomen naapurimaa. Ei kannata takertua siihen maiden väliseen historiaan ja ryssävihaan, niin voi yllättyä tosi positiivisella tavalla!


Ehkä kaikista hauskinta on se luulo, että oon lähteny tänne jonnekin jumalan selän taakse kurjaan takapajulaan. Puhuttiin tästä myös J:n kanssa, ja molemmat törmätty näihin erittäin tietämättömiin ihmisiin - niin lähellä, mutta silti niin kaukana?
Moskovahan on Euroopan suurin kaupunki väkiluvultaan, missä asuu maailman rikkaimpia ihmisiä, täältä löytyy upeita historiallisia rakennuksia, mutta myös niitä moderneita luksushuviloita ja monia pilvenpiirtäjiä.
Ihmiset ei köröttele täällä tupakki huulessa ja vodkapullo toisessa kädessä vanhoilla ladan rämillään maateillä, vaan ihan niillä upeimmilla mersuilla ja bemareilla mitä löytyy. Täällä on niin paljon kaikenlaista koettavaa ja nähtävää, että en voi kun suositella - avoimin mielin kohti tuntematonta.

                                                                                                                                                            
Tuli vielä mieleen, että täällä on järkyttävän kuuma! Siis kaikki patterit laitetaan hohkaan jo aikasin syksyllä. Tätä kuulemma jatkuu pitkälle kevääseen, ja sitten toukokuussa tulee 3 viikon tauko, ettei kraanasta tuu kuumaa vettä ollenkaan eikä tietenkään lämmityksiä päällä. Pesuvesi pitää siis vanhanaikasesti tuolloin lämmittää kiehauttamalla. Syynä ilmeisesti jonkunlaiset korjaustyöt... Kuitenkin kampaamoihin tulee silti lämmin vesi, joten mikä onkaan totuus? Onhan täällä tietty ihan valtavat noi kaikki vesijärjestelmät, että varmasti huollettavaa löytyy eikä ihan pikkuhommeli oo. Mutta onneks Venäjällä sähkö on halpaa - yksinasuvalla kuukauden sähkölasku voi olla joku about 4 euroo.

Toisaalta taas kaupoissa ilmaistointi puhalsi tosi kylmää, ja siellä oli jo melkein jäässä - yleensä niissä just paahtuu...

Mutta hauskaa keskiviikkoo kaikille! Pus, kiitän ja kumarran. ♥