Pitkästä aikaa ilta vain ihan ittekseen

Hellou!


Tänään jäin tänne asunnolle yksinäni kun perhe lähti omakotitaloonsa. I ja A kyllä kysy eilen, että haluanko lähtee mukaan, mutta oli sellanen olo että olis hyvä olla välillä ihan yksin vaan. Tää on jotenkin niin ihanaa olla täällä vaan kun ei oo ketään! Kyllä se oma rauha kuitenkin välillä on vaan niin tärkeetä, ja tuntuu, että just sitä mä tarvin tähän väliin.

Eilen oli kans pohdinnassa, että jos lähtisin baariin, mutta oon vielä kipeenä niin jäin vaan tänne. Olin koululla pari tuntia ja sitten tulinki nukkuun. Oli vaan niin kipee olo, että ei voinu muuta kun mennä sänkyyn ja peiton alle. Illemmalla sitten tehtiin L:n kanssa saippuoita, ja täällä oli myös sen pari kaveria käymässä. Oli ihan semmosta perusrentoo. Netti ei toiminu koko päivänä - taaskaan - ja alko toimiin vasta sitten yöllä. Tän takia mun nukkuminen sitten vähän venykin kun ei ollu päässy koko päivänä keskusteleen kenenkää kanssa. I kans on turhautunu tähän nettiin, kun välillä toimii ihan loistavasti, mutta sitten yhtäkkiä onkin muutaman päivän toimimatta ollenkaan...

No, tänään noi sitten lähti ja mä jäin tänne. Oon vaan ollu, kattellu Hyviä ja huonoja uutisia ja hain muutaman kaljan tosta lähikaupasta. Jotenkin tekee niin hyvää olla yksinään vaan! Ei siis, että tässä mun hostperheessä olis mitään vikaa - ei todellakaan - mut silti se ihan ittensä kans oleminen tekee hyvää ku täälläki jo nyt 20. päivä meneillään. Sitäkin osaa arvostaa ihan eri tavalla kun Suomessa! On vaan niin kiva, että perhe antaa mun olla myös omissa oloissani. Eikä myöskään oo tullu semmosta oloo, että olisin vaan se työntekijä täällä. Kyllähän sitä kaikenlaisia kauhutarinoita aupairien kohtaloista on lukenu, mutta mulla on käyny tosi hyvä tuuri.

Oli kans mulle miettimisen aihetta kun U (suomalainen nuori) kysy multa yks päivä, että mistä mä pidän Suomessa. Jotenkin se kysymys tuli niin puskista, ettei siihen ollu yhtään varautunu enkä oikeen osannu ku sönköttää jotain, että "no luonnosta..." Tietenkin tykkään ties mistä asioista Suomessa, muttei niitä oikeen oo osannu ajatella kun on siellä aina asunu. Se luonto ja rauha on tietenkin ihan ainutlaatusta, että voi halutessaan olla vaan ihan hiljaisuudessa. Täällä semmonen ei oikein oo mahdollista. Sitten kans se miten yhteiskunta toimii, siis apua tarvitsevia autetaan ja viranomaisiin voi luottaa. Täällä se on vähän niin, ettei hädän tullessa edes uskalla kääntyä poliisin puoleen.

L on myös alkanu mulle kiukutteleen tällä viikolla, ja mulla ollu muutenkin vähän huono mieliala, niin oon ottanu senkin liian raskaasti. Eilen kuitenkin tajusin mistä se johtuu. Arkipäivät on täällä niin kiireisiä, joten se aika mitä vietän L:n kanssa koulun lisäks on melkeinpä läksyjen tekoo. L sitten eilen ihmetteli, kun tulinkin sen huoneeseen enkä maininnu mitään läksyistä, sano: "ei kai nyt läksyjä taas?" Sillon ymmärsin, että oon nyt tällä viikolla tehny siitä just sellasta "opettele-suomee-saatana"-touhua, eikä se tietenkään oo kivaa. Sitten tehtiinki saippuoita ja muuten tällä tavalla puuhastelun ohessa opetin sitä suomen kieltä, mikä se tarkotus olikin. Enkä yhtään ihmettele L:n reaktioo, ei se ny oo kivaa vielä koulun jälkeenki, että joku siinä vahtaa läksyjen tekoo ja painostaa.

Viime postauksessa kans puhuin mun huonosta olosta, ja siitä, että kuinka on huomannu eri ihmisten merkityksen mulle. Täytyy nyt sanoo, että on aina vaan niin ihanaa huomata kun mua kaivataan siellä Suomessa (myös surullista kun oon täällä enkä voi auttaa). Vähän tää vielä on sitä oman paikan hakemista, mutta kaikki ajallaan. Enkä puhu nyt mun paikasta vaan täällä Venäjällä vaan ihan elämässä yleensä. Sitä mitä todella haluaa. Elämä on kuitenkin niin lyhyt aika hukattavaks ja täytyy miettiä, ketä on ne ihmiset jotka haluaa ympärilleen ja mitä on se, mitä todella haluaa tehdä. 

Tänään oon vaan rentoutunu, tein kasvonaamion ja oleillu. Kummallista kun sitäkään ei osaa arvostaa, siis semmosta yksinään olemista, vaan aina pitäis olla menossa (etenkin lauantai-iltana). Huomenna ajattelin ekaa kertaa lähtee yksin shoppaileen metrolla. Uskon, että osaan reitin kun J:n kanssa se ollaan jo muutamaan kertaan menty. Kaikenlaistahan sitä haluais ostaa: toisen takin, kaulahuiveja, pipon, tumput, housuja, paitoja... Listaa vois jatkaa loputtomiin, materialisti kun oon!





Mutta kivaa lauantaita kaikille!