Loskaa, leikkihetkiä sekä kahviongelmia

Privet!

Taas ollaanki jo perjantaissa. Viikko menny ihan mukavasti. Tiistaina illalla L ja hänen kummitätinsä tekivät meille muille yllätysillallisen. He olivat yhdessä leiponeet vähän kuin blinejä, mutta rahkasta tehtyjä. Kaikki oli laitettu hienosti, leivänpäälliset ja kattaus - kynttilöitä unohtamatta. Oli ihan kiva ylläri tolleen ihan arki-iltana.  


Kuvassa säkkejä, joita noi remppamiehet on kuskannu ylös alas hissillä (toinen hissi tietty ihan likanen). Remontti jatkuu vaan, mutta onneks nyt ollu vähän rauhallisemmin eikä kuulunu kun pientä pauketta. Kyllä tuntu pää jo niin sekaselta siitä metelistä! Ajatus ei kulkenu ollenkaan. En oo koskaan ennen häiriintyny pahasti naapureista tai siitä mitä kuuluu naapurista, joten tää on ihan spesiaalijuttu, sillä en tosiaan ihan pienestä ärsyynny. Tässä pieni ääninäyte, ja tätä sitten se 8 tuntia putkeen...

                                 
Eilen sain vihdoinkin aikaseks ja menin yksinäni kauppakeskukseen Ohotnyj rjadille (Охо́тный ряд) ja ostin pari pipoo ja hanskat. Aloin tässä miettiin, että tuntuu kun koko ajan vaan kirjottaisin tänne mun shoppailureissuista, mutta ehkä se johtuu siitä että oon jatkuvasti kaupoilla... Mutta tietysti samalla kulttuurin tutustumassa! Kuvassa jotain mitä on näiltä reissuilta lähteny mukaan.

                                               
Eilen olin myös tavallisesti odottamassa kun L oli laulu- ja tanssitunnilla. Tanssi päättyi aikasemmin kuin yleensä, joten L kysy saako leikkiä pihalla hetken kaverinsa kanssa. Sanoin, että 5 minuuttia käy, muttei kauempaa kun eilen oli I:n synttärit ja olivat lähdössä sitä juhlistamaan. Kaverin mummu (бабушка, bábuška) pudisteli hymyillen päätänsä, mutta suostui myös. Tää kaveri oli kauheen kiinnostunut musta, ja kyseli L:ltä kaikkee mahollista, että minkä ikänen oon, mistä kotosin ja sanoi, että mulla on hienot saappaat. Hänellä on kuulemma myös lastenhoitaja, mutta 22-vuotias. Venäläiset lapset on muutenkin tosi uteliaita mun suhteen, varsinkin kun kuulevat, että puhutaan suomee ja kyselevät, että mitä kieltä puhutaan. 

Tänään aamulla A näytti mulle runoa, joka 0-2-luokkalaisten täytyy opetella lukemaan. Aika hankala runo, ilmeisesti joku Kanteletar kansanruno. A sanoi mulle (venäjäksi tietty), että L ei oo lukenu sitä vielä ollenkaan ja L sano mulle suomeksi: "iskä sano, että oon lukenu sen jo" mihin sanoin, ettei kyllä sanonu ihan niin ja L mutisi: "miksi sun pitää osata niin hyvin venäjää että ymmärsit..." Ei päässykään niin vaan huijaamaan mua!

Hain L:n taas kolmen aikoihin koululta ja mentiin venäjän tunnille. Ensin opettajaa ei näkynyt missään ja ohimenevä poika sanoi, että kyseinen nainen on vielä puolituntia pitämässä liikunnantuntia. Oltiin jo lähössä muualle odotteleen, kunnes hän tulikin paikalle, joten onneks ei ehitty siirtyyn minnekään. Siinä odotellessa näin siivoojan työssään, ja oli jotenkin niin vanhanaikasta kun hänellä oli moppi ja sellanen ikivanha metalliämpäri työvälineinään. 

Sitten tultiinkin kotiin ja nähtiin ambulanssi tossa lähellä. Luin, että siinä luki detskaja ja ihmettelin asiaa kunnes L selitti, että se on lasten ambulanssi. Mua alko jotenkin hirveesti ahdistaan se ja vieläkin järkyttää jollain tavalla. Sama kun oon nähny pienen hauta-arkun, niin nyt tämä... Pieni ambulanssi, jossa saatto parhaillaan olla lapsi hoidettavana! Niin kamala ajatus. Oon sellanen, etten kestä yhtään edes ajatella lapsen kärsimystä, loukkaantumista saatika kuolemaa. Hyi olkoon. Ei lasten pidä sairastua tai kuolla. Se on vaan niin väärin. 

Tänne kun päästiin niin L halus laittaa mun hiukset ja teki oikein kivan kampauksen! 7-vuotias laittaa hiuksia paremmin ku minä, kyllähän se vähän itsetunnon päälle ottaa. Mutisi vaan, että miks mulla on niin pitkät hiukset ja ihmeellisen tuntuset. Tämän jälkeen hänen kaverinsa tuli käymään ja sitten myöhemmin leikin L:n kanssa sellasilla leluilla, joilla on iso pää joka liikkuu (ilmeisesti nyt joku villitys). Niitäkin L:llä on joku noin 200. Kyllä vaan taas tällanen "aikuinenkin" uppoutu leikin lumoon ja menihän siinä pari tuntia niin että huomannu ollenkaan! Olin kyllä aika kuollu ja nälkänen sitten, mutta ihan mukavaa oli. 

                                    
Lunta on tullu melkein koko ajan, mutta välillä myös vettä niin tuolla on ihana loskakeli. L pääsi naapurin kyydillä kouluun, ite menin vasta kymmeneen kävellen kun ei tarvinnu mennä ekalle tunnille. Onneks nyt sain vihdoin pipon ja hanskat ostettua kun tuuli on niin inhottava, mutta eipä se kauaa ilahduttanu kun nyt koko ajan sukat märkinä. Jee. Moskovassa kuitenkin hoidetaan auraukset sun muut ihan hyvin, eikä talvi ehkä tuu niin suurena yllätyksenä kuin Suomessa tuntuu tulevan joka vuosi. Monille kävelyteille oli jo laitettu suolaa ennen kuin ees lunta oli tullut ja koko ajan tuolla kävellessä näkee miehiä lapioiden kanssa siistimässä teiden reunoja. K kertoi, että kun lunta on kunnolla niin on vähän hölmön näköistä kun kaikki lumet siirretään teiden reunoille, jolloin niistä tietty kohoaa aika korkeat. Lunta kuitenkin viedään kaupungin ulkopuolelle pois tieltä eikä se hidasta joukkoliikennettä.

Mä en tosiaan tiedä, että koska oon tulossa Suomeen. Tai tiedän kyllä, että ennen joulua olis tavote, mutta pian käykin niin että huomaan olevani vielä uutenavuotena täällä. Oon vähän kyselly muilta sinne lähtijöiltä, että onko jo varannu lippuja ja millä aikoo mennä (junalla, lentäen, autolla) ja suurin osa on jo junaliput hommannu, kun ilmeisesti ne melkein loppuunmyydään tässä ennen joulua - ainakin ne edullisemmat. Entäs minä? En ees oo päättäny päivää, koska lähtisin... Toivotaan, että saan liput ja pääsen tuleen! On mulla tällä hetkellä ihan syykin hidastella asian kanssa, kun I sano, että he tulevat ehkä myös koko perhe Suomeen, joten tässä tapauksessa voisin mennä heidän kanssaan, joten oottelen tietoo miten asianlaita on. 

Ja kamala tragedia kun kahvivarastot alkaa loppuun! Okei, juon aika paljon kahvia, mutten läheskään sillä tavalla kun Suomessa, mutta ainakin sen 2 kuppia päivässä. En tiä miten tuun selviään loppuviikot jos tarjolla on vaan tota pikakahvia. On mullakin ongelmat! Nyt ois tietty oivallinen tilaisuus päästä eroon tästä kahviaddiktiosta, mutta no.... Ehkä vaan vähennän ja teetä tilalle. Miten täällä ei oo tajuttu kahvia? Tai kuinka hyvää se on? Hullua.

Kaikki luuli, että vähintään mut raiskataan ja tapetaan täällä, mutta mun suurin huolenaihe on kahvi.. Puhuttiin muutes ensimmäistä kertaa Skypessä isän kanssa tiistaina, ja sano että näytän yllättävän hehkeeltä siihen nähden, että oon ollu Venäjällä 5 viikkoo. Niin, miten sen ottaa!

Mutta jälleen voin toivotella hyvää viikonloppua, Хороших выходных!(Horoshih vyhodnyh!) ♥

Pusuja sekä haleja,
Jul

+ En ookkaan tainnu mainita, että täällä mua sanotaan Juliks, usein lempinimet on täällä nimen alkuosa tai sitten jonkunlainen hellittelymuoto. "Jul! Missä oot?" 

++ Karaokesta pitävät voivat käydä laulamassa venäläisiä kappaleita täältä.  

+++ Mun juttu julkastiin myös Suomi-Venäjä-Seuran Venäjän viemää blogissa.