Ja juna kulkee vaan...

Moi! Apuaa, tänään lähen kohti Suomee! Jännittää. Ongelmana on tavaroiden määrä, enkä tiä kuinka tuun selviytyyn sinne junaan asti. Hostvanhemmat ei tuu saattaan mua vaan maksavat taksin sinne rautatieasemalle, mutta onneksi luultavasti J tulee auttaan mua. Jos yksin joudun niin aivan turha toivo, että saisin noita raahattua millään... Kaikki on kuitenkin sinänsä hyvässä mallissa, että tavarat on pakattu kutakuinkin ja survottu kiinni.

Mua ei oikeen jännittäny tänne lähtee, tai no jännitys iski vasta junassa, mutta muuten ei aiemmin. Nyt on jo muutaman päivän ollu pieni tärinä päällä, että miten Suomessa. Kaikenlaista draamaa siellä ainakin on ja kaikilla varmasti paljon kerrottavaa - kuten myös mulla. On se vaan outoo palata Nokialle, kun oon jo alkanu pitää tätä mun kotina. 

L on pitkään toivonu korjausteippiä (vai mikä onkaan), no, joka tapauksessa sellasta, jolla voi mustekynän jäljen peittää tms. Hän innostui tällasesta kun oli suomenkielen tukiopetuksessa ja opettaja oli antanut hänen käyttää tällaista. Ennen L:n synttäreitä etin ties kuinka monesta kauppaa, mutta ei löytynyt mistään. Nyt sitten tässä tällä viikolla kävin yhdessä kirjakaupassa ja sieltähän se löytyi. Annoin sen (ja vähän muuta) tänään L:lle ja tuli niin iloseks, että. ☺ 

Viime päivinä L on käyttäyny mua kohtaan todella hyvin, totellu ja ollu kilttinä, tietenkin kun oon lähdössä. Moneen kertaan on halannu mua ja pyytäny etten lähtis. Eilenkin kun katteltiin muumeja, niin ripustautu muhun ja sano että kun mun pitäis olla lähdössä junaan niin hän tekee samanlailla jollon en pääsis lähteen. Hän yritti myös lyödä mun kanssa kättä päälle ja sanoi totisena: "Julia, lupaa, että sä palaat takaisin." Mutta enhän mä voi mitään luvata kun ei oo vieläkään viisumiasia kunnossa... Voi raukkaa, tulee kyllä erityisesti häntä iso ikävä!

Eilen mun piti käydä Voitonpuistossa, jonne pääsee Парк Победы-metroasemalta (park pobedy). Luulin selviäväni ihan ok sinne yksin, kun päiväsaikaan menin, mutta enhän mä sitä puistoo löytäny. Kiertelin siinä muuten ja kävelinkin melkein kaks tuntia, oli kadun nimi tiedossa, mutta ei. Siellä oli isot rakennusmaat kun ilmeisesti sinne rakennetaan uusi metroasema, joten sekin vähän sekoitti. No, kuvista myöhemmin katsoin, etten mä kaukana sieltä ollu, mutta ei voi mitään. Ehkä ensi kerralla. Löysin kuitenkin blogin, jossa on hyvä postaus aiheesta. Puisto tietenkin paljon parempi vierailukohde kesällä kun suihkulähteet ovat toiminnassa yms.

Kävelin siellä sitten vaan johonkin ja pian maisema muuttui aika karuksi, voisin sanoa jopa slummiksi. Seinät olivat täynnä graffiteja, ja joka puolella oli roskaa. Siellä oli oikeastaan niin inhottavaa, etten edes viitsinyt paljoa ottaa kuvia. Tämä on se Moskovan kurja puoli: toisaalla on täyttä mahtipontista loistoa, kun taas toisaalla suurta köyhyyttä. Yllättävää oli kuitenkin, että vastaantulevat ihmiset eivät yksinään näyttäneet mitenkään huono-osaisilta, joten ehkä tämä ei ollut asuinaluetta.

Vähän olin eksyksissä - tai no en tavallaan, sillä tiesin kuitenkin olevani melko lähellä metroasemaa ja olisin viimeistään löytänyt takaisin palaamalla tuloreittiäni. Se vaihtoehto ei silti todellakaan houkutellut, sillä olin kuitenkin jo useamman kilometrin kävellyt ja aivan puhki. Jatkoin siis matkaa vaan eteenpäin, kunnes yllättäen olinkin jo toisella metroasemalla nimeltä Фили (fili). Se poikkesi suuresti kaikista muista asemista, missä oon ollu, sillä se oli ulkona ja rähjäinen, ei mikään taiteellinen kuin nämä muut. 

 

Metroa joutui myös odottamaan melko kauan, kun yleensä odotusaika on vain muutaman minuutin. Porukkaa tuli aina vain lisää ja meitä oli erittäin paljon paikalla kun metro lopulta saapui. Kyllä sinne sitten ängettiinkin ja kunnolla... Nurkassa oli poliisi ja mut työnnettiin ihan siihen kiinni ja liikkumatilaa ei kyllä ollut mihinkään suuntaan ollenkaan. En voinut edes pitää mistään kiinni kun ainoa kaide, johon olisin voinut tukeutua, oli sillä tavalla, että jos olisin siitä napannut niin olisin ollut jo poliisin sylissä... Se matka ei ollut mitenkään mukava. Onneksi suurin osa poistui metrosta kievskajalla, eli välissä oli vain pari asemaa. Kokemus kuitenkin tämäkin. 

Takasin tullessani piti hakea hieman tuliasia (alkoholia), eikä mulla ollut passia kun en sitä kanna mukana. Ajokortti ja passin kopio oli, mutta eivät kelvanneet! Tosi outoa jotenkin. Toisinaan täällä ollaan niin hälläväliä-asenteella noiden ikärajojen suhteen, kun esimerkiks yhdessä kaupassa oli sellanen hymyilevä mummeli kassalla joka vain suu hymyssä sanoi: "Minkä ikäinen olet?" Ja kun vastasin, että 20 niin asia oli ok. Tuolla taas noinkin tiukkaa. 

Mulla unohtu toi kortti, jolla pääsee tänne alueelle, mutta eihän mulla sitä ollutkaan aluks pitkään aikaan joten en uskonut siinä olevan sen kummempaa ongelmaa. Nyt vartija kuitenkin oli tosi tarkkana, kysyi passia (mitä ei edelleenkään ollut) ja mistä maasta oon ja tutki mun ajokorttia pitkään. Sitten vaan luki sieltä suomeksi: "Suomi" ja sen perään venäjäksi sanoi, minkä jälkeen osoitti meidän taloa ja sanoin että kyllä, ja päästi sisään. En tiedä mikä ihme eilen oli, näytinkö mä eilen jotenkin tosi epäilyttävältä vai mitä ihmettä.

Tänään L ei mennyt taas kouluun kun hänellä on kuumetta, joten ollaan oltu vaan päivä täällä asunnolla. Nyt I on ollut L:n kanssa muutaman tunnin pois kun menivät ainakin silmälääkäriin ja ehkä katsomaan L:n kummitätiä sairaalaan. Toivottavasti L:n olo paranee iltaan mennessä, sillä 18:30 alkaa koulun joulujuhla ja heillä on siellä kiva ohjelmanumero. 

Huh, ei enää montaa tuntia!

Pian nähdään. ♥