Matrjoshka-nukkeja kaikkialla

Moi! Tänään oon koko päivän pyöriny joka puolella. Tein jo viikolla pyhän päätöksen, että lähden lauantaina - eli tänään - tutkimaan vaikka yksinäni ja niin tein. Lähin tossa varmaan kolmen aikaan kämpiltä käveleen kohti universitettiä ja menin punasta linjaa kunnes jäin asemalla nimeltä Библиоте́ка и́мени Ле́нинa eli Biblioteka Imeni Lenina, mistä pääsin Arbatskaja-asemalle siirtyyn (Арбатская). Suuntana oli Arbat-kävelykatu, mikä melkein jo näkyy kun nousee maan pinnalle (riippuen mitä reittiä tulee). 

Olin juuri päässyt kadun päähän kun joku nuorimies (mun ikänen suurin piirtein) tuli mun luokse ja sanoi: "Privet!" Vastasin tietenkin takasin, mutta olin vaan jatkamassa matkaani eteenpäin, mutta mies tulikin perässä. Ensin koitin olla noteeramatta häntä mitenkään, kun kyseli siinä mitä kuuluu ja mitä oon tekemässä. Sitten lopulta sanoin, etten ymmärrä mitä se puhuu ja etten osaa venäjää. Tietenkin kysyi sen jälkeen, että mistä oon kotosin ja oli tosi vaikuttunut, että ihan Suomesta oon ja kysyi olisiko mahdollista tutustua paremmin. Hän yritti, että olisin antanut mun facebookin tai numeron, mutten suostunu ja lopulta oli pakko paeta Coffee Houseen (Кофе Хауз) kun jatkoi vaan ja huuteli perään, että miksen voi antaa. On se hassua mitä täällä sattuu. 

Toisaalta jäin pohtiin, että olisko sittenkin pitäny antaa vaikka facebook, sillä ei ollut tosiaan mitenkään epäilyttävän olonen tyyppi, vaan näytti ihan tavalliselta opiskelijapojalta. Tällä hetkellä mulla meinaan ei oo täällä yhtään venäläistä kaveria ja olis ihan kiva päästä käyttään kieltä ihan arkijutustelussa. Kyllähän mulla nyt sujuu täällä kaupassa asiointi, lippujen osto ja tien neuvominen, mutta keskustelusta ei tuu oikeen mitään. Eikä mulla oikeastaan oo mitään muitakaan tilaisuuksia tutustua venäläisiin nuoriin, kun liikun lähinnä tuolla suomalaisessa koulussa ja muutenkin suomalaisten kanssa. Hmm...

Ostin Coffee Housesta kahvin ja pizzan - hintaa oli 580 ruplaa eli noin 13 euroa. Täällä monessa paikassa kun tullaan sisälle niin tarjoilija kysyy, että haluatko mennä tupakointipuolelle vai et. No, menin tänne "savuttomalle" alueelle ja kyllä nauratti tämä käsitys savuttomuudesta. Paikka oli ns. jaettu kahtia ja toisella puolella poltettiin ja toisessa ei. Välissä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista seinää tai mitään, tupakoivien pöydissä oli vaan tuhkakupit. Näin ollen mun viereisessä pöydässä poltettiin, olin ihan siinä rajalla, eli siinä alle puolen metrin päässä. Kyllä, täysin savuton alue. Jätin tippiä, täällä tullu ihan tavaks jättää ja kuuluiskin se 5-10 prosenttia olla. 

Poistuin kahvilasta ja kun olin ulos päässyt niin oli taas jokin mies siinä mun luona mandariini kädessä ja selitti jotain hyvin nopeasti ja sen verran ymmärsin, että kysyi haluanko sen mandariinin. Jatkoin vaan matkaa mitään vastaamatta ja aika kauan se tuli perässä sen mandariininsa kanssa. 

Oon nyt pari kertaa aikasemminkin ollut Arbatilla, mutta tää oli eka kerta kun olin ihan vaan kattelemassa siellä ja pakko taas todeta, että huh! Aina vaan ihmettelee, että missä ne kaikki turistit on kun joka paikassa näkee lähinnä venäläisiä, mutta sieltä niitä kyllä löytyy. Turistikrääsää myyviä liikkeitä on kadulla paljon, ja tietenkin jokaisessa niissä on ne täysin samat tuotteet, mutta vähän eri hinnoin ja eri tavoin aseteltuina näytille. Mun tarkotuksena oli nimenomaan ostaa jotain pakollisia venäjätuliaisia, eli näitä matrjoshka-nukkeja (матрёшка) ja muuta vastaavaa, joten sinänsä oli ihan kiva. 

En ees muista tai tiedä monessako tuliaispuodissa kävin, mutta monessa. Tuolta löyty myös näitä inhottavia pakkomyyjiä, mitä on paljon kaikissa maissa turistikohteissa, eli "osta sinä osta halvat hinnat!!" Sama juttu täällä. Parissa liikkeessä siinä oven edessä seisoi tummaihoinen mies huutelemassa, että "tyttö tule tänne, odota paras liike!" ja muuta vastaavaa. Liikkeissä myyjät oli englantia sen verran opetellut, että osasivat kertoa hinnoista ja kysyä mistä olet kotoisin. 

Mä en tykkää sellasesta "osta, katso nyt tätäkin ja näin halvalla sinulle"-myynnistä, joten jos tällasta ilmeni, lähdin ostamatta mitään. Ite haluais ihan rauhassa vaan kattella mitä on tarjolla, niin eikös siinä oo koko ajan myyjä vieressä hönkimässä ja näyttämässä kuinka hyvää, hienoa, käsintehtyä ja halvalla. 

Kaikista paras liike oli eräs, jossa myyjät anto ihan täysin rauhassa kierrellä, kun olivat eka kysyneet tarviitko apua ja sen jälkeen juorusivat tiskin takana. Oli jotenkin niin koominen näky kun olin ainoo asiakas siellä, ja kaupassa oli kolme myyjää ja kaksi niistä oikein röhnötti tuoleillaan ja näpytti kännyköillään nauraen kun yks palveli. Paljon parempi musta kuin se niissä muissa, että jokaista asiakasta seurataan kuin haukka ja huudellaan tarjouksiaan. Kaiken lisäks sain kauheet alennukset tuolla vasta siinä kassalla, vaikka oisin ollu ihan maksamassa niistä sen kalliimman hinnan, mikä luki. 

Kyllä sielläkin sain muutaman tunnin kulutettua, kunnes jatkoin matkaa ja menin metrolla ohotnyj rjadille, sillä Maneesin aukiolla on näin joulun aikaan joulutori. Kuulin, että turistitavara saattais olla siellä vähän halvempaa kuin Arbatilla, joten päätin käydä tutkimassa asiaa ja muutenkin katsomassa miltä Punainen tori ja muut näyttävät kun on joulu tulossa.

Hienoahan siellä oli, ihan käsittämättömän upeasti kaikki laitettu, iloisia ihmisiä paljon liikkeellä ja musiikki soi. Siellä tuli tosi hyvä mieli vaikka olinkin ihan jäässä kovan tuulen takia (ja liian vähäisen vaatetuksen). Paljon oli kyllä turistikrääsää ja myös Punaisella torilla oli tällanen alue, missä erilaisia kojuja oli laitettu pystyyn. Siellä on myös maksullinen luistelurata, johon jonoa olikin ihan hyvän verran. Lapsille oli kaikenlaista puuhaa, mm. karuselli, jouluisia lauluesityksiä ja hahmoja puvuissa. 

Vertailin matrjoshka-nukkeja, hintoja ja minkälaisia niitä on. Lopulta olin nähny niin paljon niitä, että tuntu tursuavan yli ja alko jo pyöryttää ne niiden naamat ja aina mun edessä oli niitä uusia ja uusia vaan. Nään niistä varmasti untakin - kaikenlaisia virneitä ja tuimia katseita... Oon kuitenkin melko kriittinen ja mut tuntevat tietää, että mulla kestää miettiä kaikkia tollasia kauan. Esimerkiks saan tunninkin kaupassa helposti kulutettua siihen, että mietin mitä karkkia ostaisin... No, nyt yritin etsiä täydellistä matrjoshkaa hinnan ja laadun suhteen. Päätin myös, että nyt ne on ostettava, en halua enää kertaakaan miettiä niitä. 

Naurattaa vieläkin yks paita, jossa luki "Vodka - Connecting people". Siinä olis kyllä niin hyvä joululahja jollekin, mutta jäi ostamatta. Oli myös kaikenlaisia pipoja, mitä olis voinu ostaa ja näitä oikein venäläistyylisiä karvahattuja. Ehkä käyn vielä hakemassa jollekin. Tai kaulahuivi, joka oli melkein kun toi mun Lukon fanihuivi, mutta siinä luki Russia. 

Ärsytti myös tää turistimyyjien kysely kun on selvinny etten oo venäläinen. Ensin aina se mistä oot kotosin ja sitten ollaankin "Voi Suomi, no sitten se on sinulle vain sen ja sen verran!" tai muuta tällasta. Paras oli kuitenkin yks keski-ikänen mies, joka ensin siinä arvaili mistä oon, veikkas Italiaa tai Espanjaa, kunnes sanoin, että Suomesta oon niin tokas: "Ahaa, no ei sitten mitään, katsele rauhassa". 

Päätin myös käydä ensimmäistä kertaa katsomassa GUM-tavarataloa. Sehän ei mikään köyhän ostosparatiisi ole tosiaan, mikä näkyi kyllä heti sisään astuessa. Sen tarkotuksena aikasemmin, ei kai nykyään, on ollu viestittää muille kuinka vauraita täällä ollaan. Aivan mahtavan hieno paikka, eikä ollut edes olo että olisin ollu ostoskeskuksessa kun oli niin hienon näköstä. Kalliita merkkiliikkeitä ja rikkaita ihmisiä. Siellä ihmisistä oikein huokui se varallisuus, ja tuli itelle vähän rupusakkiolo niiden turkiksien ja puvuntakkien keskellä. 

Paikkana kuitenkin käymisen arvonen, ei ostoksien tekemisen kannalta vaan muuten. Tänä vuonna GUM juhlii 120-vuotissynttäreitään, mikä kans näkyi siellä koristeluissa. Ihan valtavan iso paikka, ilmeisesti edelleen Moskovan suurin ostoskeskus ja julkisivu on 242 metriä pitkä (näin kertoi ainakin Wikipedia). Siellä oli myös eri vuosikymmenten muodin esittelyä, eli näytettiin mikä oli muodikasta vaikka 20-luvulla tai 60-luvulla. Ihan mielenkiintoista. Oli myös pakko mennä lämmitteleen, joten sekin on syy miks juuri tänään GUMiin menin.

GUMissa kierreltyäni menin vielä joulutorille uudestaan (hullu). Lopulta olin niin jäässä ja väsynyt, että oli pakko lähtee. Menin odottaan metroo ja istahdin sellasen vanhan miehen viereen, kunnes haistoin - mies oli ilmeisesti kussut alleen, oli ainakin sellanen haju. Täällä kuitenkin vartijoita sekä poliiseja riittää, joten ei mennyt kauaakaan kun neljä poliisia jo koputteli miehen olkapäätä ja veivät hänet pois. Eli Moskovan keskeisimmät alueet pidetään "puhtaana" häiriötekijöistä aikas tehokkaasti.

Kämpillä L jo odotteli mua ja ihmetteli missä olin ollut. Jotain hyvää oon saanu taas aikaan, sillä L on täysin innostunu muumeista ja sano, että haluaa ehdottomasti nähdä muutaman muumijakson ennen nukkumaan menoa - ja näin tehtiin. Toisaalta on ollut puhetta, että muumit tuo elinikäisiä traumoja lapsille ja muumipapan piipun tupruttelu k18-kamaa, joten ehkä oonkin ollu ihan hirveä ihminen näyttäessäni vaikutusalttiille lapselle tällasen ohjelman... Ja ikävää jälleen, kun L:n kummitädiltä murtui jalka ja se täytyy leikata. Juuri kun host-isän terveysongelmat helpottivat niin sitten tämä. Järkyttävää.

Huomenna meen L:n kanssa sinne yhden suomalaistytön synttäreille kun tytön isä myös mut pyysi mukaan. Ihan kiva mennä käymään siellä, eihän mun mikään pakko tietenkään olis mutta haluan. 

Mulla on ollu vähän ahdistunu olo taas, en oikein edes oo ollu varma että miks. L:n kanssa sujuu hyvin, mitä nyt välillä vähän kiukuttelee ja muutenkin. Tottakai toi viisumiasia, mikä ei vieläkään oo selvinny, niin ärsyttää, mutta myös se, että mulla ei oo täällä sellasta hyvää ystävää. Toisin sanoen mulla ei oo täällä ketään läheistä. Näin sitä vaan tajuaa oikeesti, kuinka tärkeitä ne ihmiset on mun ympärillä Suomessa. En mä olettanutkaan tänne lähtiessä, että on heti mitään sydänystäviä tai no, en odottanu mitään ja oon positiivisesti yllättyny kuinka paljon nytkin oon tutustunut kivoihin tyyppeihin. Mutta en mä jotenkin osannu oottaa, että se on näin vaikeeta olla kaikista erosta. Luulin, että oon niin vahva ettei yksin oleminen tuota ongelmia, muttei se niin mee. 

Toisaalta tänään kun yksin vaan lähdin liikkeelle, niin tajusin kuinka paljon oon vahvistunu. Kyllä sitä vaan oppii kaikenlaista, oppii oleen yksin ja selviytyyn. Sehän tän kaiken yks tarkotus olikin. Vastaan tulee kaikenlaista vaikeeta, ei elämä liian helppoo oo, joten täytyy olla vahva selvitäkseen. Jos mä selviän tästä niin uskon selviäväni myös tulevaisuudessa. Välillä tuntuu, etten vaan jaksa mutten halua luovuttaa. Tän päivän jälkeen mulle tuli jotenkin tosi tyyni olo asian suhteen, tai no - kaiken suhteen. Tuli sellanen hyvä fiilis kaikesta. Venäjästä, itestäni. 

Puhuttin tässä kans yks päivä M:n kanssa ennakkoluuloista Venäjää kohtaan ja ylipäänsä erilaisuutta kohtaan, ja siitä, että jos aina vaan pelkää niin jää kokematta niin paljon. Mä sanoin, että musta tuntuu että oon liiankin luottavainen täällä ja en pelkää oikeestaan ollenkaan, minkä M sanoi olevan tosi hyvä. Hän sanoi sen tuovan mulle niin paljon kokemuksia ja vahvuutta. Toisaalta puhuttiin myös siitä, että ihmisetkin tunnistaa kyllä sellasen, joka menee kuin ei mitään, eikä sellaista myöskään ryöstetä niin helposti. 

Voittaja oon joka tapauksessa kun toteutin mun vuosien unelman, ja mä oon täällä. Luin yhtä mun 3 vuotta vanhaa galluppia, ja siinä oli kysymys, että missä haluaisin asua muutaman vuoden kuluttua ja olin vastannut: "VENÄJÄLLÄ!<3" 

Ja täällä ollaan. ☺

6 päivää.