Hellurei! Tänään juhlittiin siis L:n 8-vuotissyntymäpäiviä eikä tietenkään ongelmilta vältytty. Aamulla L avasi lahjansa, jotka häntä odottivat keittiön pöydällä. L oli myös itse meille tehnyt blinejä aamupalaksi. Host-äidille tuli puolenpäivän aikoihin viesti yhden L:n luokkatoverin äidiltä, joka ihmetteli miksi hänen lapsensa on ainoa joka ei ole saanut kutsua juhliin ja nyt raukka on koko päivän itkenyt koulussa. Vieraiden kutsuminenhan oli mun vastuulla, mutta en itteeni lähteny syyttään ollenkaan sillä olin heti aivan varma, että kutsun myös heille lähetin, mikä piti paikkaansa tarkistuksen jälkeen. Ei näistä sähköpostijutuista vaan ikinä tiiä, oli ilmeisesti mennyt roskapostiin joten sen takia ei perille asti tullut.
Tästäkös sitten rumba lähti liikkeelle. Mulla kävi vähän samantyylisesti kun ylioppilasjuhliin kutsuja lähetin, sillon tosin yks kutsuista saapui vain myöhemmin kuin muut ja oltiin loukkaantuneita. Nyt tuli sellanen "ei kai taas" ja teki mieli hakata päätä seinään ja todeta, että ehkä musta ei oo noiden kutsujen lähettäjäks vaikka nytkään mitenkään mun vika ollut, kuten ei viimekskään.
I oli järjestäny juhlat niin, että koulun päätyttyä kello 15 oli kyyti koulun kuskilta suoraan tänne meille pikkubussilla ja osa lapsista haettiin I:n kanssa autolla. L:hän ei ollut tänään koulussa kun on vielä toi korva kipeä ja venäläiset lapset ovat yleensä syntymäpäivänään poissa koulusta. Menin mukaan, sillä tiedän paremmin ketkä oli tulossa ja osasin selittää asian. Siellä tämä tyttö, joka luuli ettei ollut kutsua saanut mökötti, minkä kyllä ymmärrän tossa iässä hyvin. Tuntuuhan se varmaan kauheelta kun kaikki muut on menossa synttäreille ja yks ei oo kuullu koko tapahtumasta mitään. Tää oli vielä sellanen hiukan itsepäinen luonne, ettei halunnut heti periksi antaa, että "hyvä on mä tulen" vaan halusi ensin miettiä. Onneksi sain puhuttua tytölle asian niin, että innostui ja tuli mukaan!
Lapsia saapui paikalle yhteensä 11, että kyllä täällä oli aikamoinen meno. Heti alkuun oli tiede-show, joka on kuulemma Moskovan paras lasten show. Ohjelma kesti 2 tuntia ja sitä oli vetämässä kaksi Einsteineiksi pukeutunutta naista. Oli kyllä hyvä ja lapset tykkäsivät tosi paljon! Esitys sisälsi mm. ilmapallon lävistystä tikulla sen hajoamatta, ihmeellisen aineen tekoa itse, savua ja lopuksi upeita kasvomaalauksia. Mun tehtävä oli olla valokuvaajana, ja kyllä tosi hyviä kuvia - vaikka itse sanonkin - niin sain räpsittyä! On se vaan niin erilaista kuvata järkkärillä kuin tavallisella kameralla, mun on ehottomasti jossain vaiheessa sellanen hommattava. Lopuksi tiedenaiset hakivat synttärikakun ja jokaisen vieraan tuli sanoa, mitä toivoo L:lle ennen kuin hän puhalsi ja toivoi itse salaisen toiveensa. Kuulemma joka vuosi on tilattu erilainen esitys L:n synttäreille. Vähän paremmat puitteet kuin mun omissa lapsuuden juhlissa.
Tarjolla oli sipsiä, karkkeja, aterioita mäkkäristä sekä tietenkin kakkua. Oon jälleen syöny koko päivän ja nyt on maha kipee... Pikkuhiljaa vähän rajottaa tätä. L sai paljon hienoja lahjoja ja kaikki sujui hyvin kun tuo pienoinen kutsuhässäkkä saatiin selvitettyä.
Oli ihan kiva kun kahden lapsen isät - täysin suomalaisia - tulivat vähän aikaisemmin hakemaan tyttäriään, joten ehti siinä myös syödä kakkua ja juteltiin niitä näitä. On se vaan ihmeellistä kuinka paljon suomalaisia oon täällä nähnyt, mikä tietenkin johtuu tuosta koulusta, joka meitä täällä yhdistää.
Venäläisten juhlat eroavat suomalaisista - kuten aikaisemmin jo kerroin I:n synttäreistä - mutta entäs lasten kutsut? Mielestäni varsinaista eroa ei ollut, mutta tietenkin juhlat olivat hieman näyttävämmät ohjelmanumeron ansiosta ja vieraat saivat myös hienot lahjat itse kotiin viemisiksi. Kuitenkin, lapset ovat lapsia maasta riippumatta, joten ei se meno mitenkään eroa suomalaisten lasten menosta ja olihan täällä myös muutama täysin suomalainen lapsi mukana.
Ensimmäistä kertaa mua vähän häiritsi kun lapset olivat mun huoneessa - vielä kysymättä lupaa - ja rakensivat tänne "kauhutunnelin". Eihän siinä mitään kun tiedän etteivät ne nyt mun laatikoille mene tonkimaan, mutta se ettei kysytty mitään vaan yksi pojista tuli vain ilmoittamaan, että "me tehtiin sun huoneeseen kauhutunneli". Annoin kyllä lapsille palautetta asiasta melko ankaraan sävyyn, joten toivottavasti ymmärsivät.
Saimme myös kutsun yhden tytön synttäreille viikon päästä, jonne mäkin oon tervetullut. Kutsun antoi siis toinen näistä suomalaisista isistä. Täähän on pelkkää juhlaa juhlan perään vaan! Jo kolmas viikko putkeen ja sitten melkein onkin jo joulu...
Oon nyt aivan puhki kun koko ajan saanut vähän katsella ympärilleen, että lapset ovat ihmisiksi ja samalla "pitänyt" viihdyttää vieraita, sillä tietenkin lapset ovat kiinnostuneita musta ja haluavat huomiota. Pakko taas sanoa, että mä vaan niin rakastan lapsia. Vaikka se on rankkaa, varsinkin L:n kanssa välillä, niin se palkitsee.
Mutta L:lle:
С днем Рождения! (s dnjom raždénija) eli Hyvää syntymäpäivää! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti