Здравствуй! On ollu kauhee paniikki päällä kun en löytäny puhelintani mistään! Aamulla se mulla oli, kunnes katos kun kouluun lähettiin. Takasin kun tänne pääsin niin etin ihan joka paikasta, muttei vaan ilmestyny mistään ja olin jo aivan varma että ei löydykään. Niin orpo olo heti ilman kännykkää - toisaalta tosi surullista kuinka riippuvainen siitä on. Kuitenkin tunnin etsintöjen jälkeen se löyty mun meikkipeilin alta...
Eilen siis oltiin L:n kanssa sen luokkakaverin synttäreillä. Tän tytön vanhemmat on molemmat suomalaisia, ovat tulleet tänne äidin töiden perässä. Tarjolla oli kaikkee oikein suomalaiseen tyyliin: pizzaa, karjalanpiirakoita munavoin kanssa, mokkapaloja, korvapuusteja sekä tietty kakkua. Ja tietenkin kahvia! Kyllä se suomalainen tapa juhlia tälleen synttäreitä silti eroaa venäläisestä, että meillä on ensin tapana tarjota pikkusuolaista, minkä jälkeen kahvitellaan pullien ja sellasten kanssa. Siellä oli yksi venäläinen nainen, joka puhui tosi hyvää suomea, ja hän ihastui erityisesti mokkapaloihin ja kysyi, että ovatko ne suomalaisia. Mitään erillistä ohjelmanumeroa ei myöskään ollut, kuten L:n juhlissa oli, vaan lapset keskenänsä leikkivät ja puuhasivat.
Jännää oli kun lähes kaikki vanhemmat olivat paikalla, kun eihän näin Suomessa yleensä ole. Täällä kuitenkin tällaset juhlat on oiva tilaisuus viettää aikaa muiden suomalaisten kanssa, joten myös vanhemmat haluavat osallistua. Oli tosi kiva jutella muiden kanssa! On se vaan niin hienoa kuinka tiivis suomalainen yhteisö on täällä.
Kuuntelin siinä myös muutaman isän vitsailua, ja nauratti niiden jutut. Siinä sitten aloin miettiin, että hetkinen nyt tässä on jotain erikoista, kunnes sen tajusin - kuulin pitkästä aikaa suomalaista huumoria! En oo koskaan ennen edes ajatellut sen kummemmin, että eri maissa on myös erilainen huumori, mikä tietenkin on ihan itsestäänselvyys. Suomalaiset esimerkiksi puhuivat illanviettojen järjestämisestä, ja nauroivat mitä laittaa tarjolle, että olisiko makkara ja kalja suomalaiseen tapaan sopiva vaihtoehto tai toisena vaihtoehtona ottaa mukaan tuolta jäävät tarjoilut ja laittaa ne pöytään. Ja muutenkin vitsailtiin kaikelle tuollaiselle, mitä ei Venäjällä kauheasti tehdä, sillä on kunnia järjestää juhlat niin, että tarjottavaa on kaikille eikä asiasta heitetä vitsiä. Venäjällä kyllä nauretaan todella paljon, mutta enemmän hauskoille kommelluksille.
Oli myös kiva kuulla muiden kokemuksia Moskovassa olosta, ja tietenkin sain kuulla useempaankin otteeseen kysymyksen: "Mites oot viihtyny täällä?" Kaikenlaisia hauskoja ongelmia on tullut ihmisillä vastaan, mutta täällä asuvat suhtautuvat näihin lähinnä huumorilla. Jokainen odotti joulua innolla, sillä sinne suurin osa on matkustamassa tällä viikolla.
Juhlien isäntä kertoi myös, että Paleface on esiintynyt pikkukeikalla täällä muutama viikko sitten! Asiasta ei kuitenkaan kauheasti tiedotettu ja hänkin oli kuullut siitä vasta myöhemmin, mutta olis ollu tosi kiva mennä. Tosi outoa mun mielestä, ettei tollaset ajaudu heti kaikkien suomalaisten korviin täällä kun kuitenkin on niin tiivis piiri. Lauantaina oli kans ollut Eläkeläisten keikka, joka oli vähän isompi ja siellä oli paljon suomalaisiakin, kuten myös tämän perheen isä. Kivaa kun kaikkea tollasta järjestetään.
Mun mielestä oli kiva nähdä noita suomalaisia pareja, kun jotenkin ne kaikki näytti niin onnellisilta yhdessä. Kyllähän toisesta täytyy todella paljon välittää kun on valmis jättämään kotimaansa ja lähtemään puolison töiden perässä muualle.
Aattelin vähän, että miten L tulee siellä toimeen lasten kanssa kun paikalla oli vain yksi tyttö L:n lisäksi, joka osaa venäjää ja L:lle on ollut erittäin vaikeaa leikkiä suomen kielellä muiden lasten kanssa. Alkuunhan se oli munkin kanssa tosi suuri kynnys ja haastavaa, lähinnä hän vain osoitti esineitä ja muutaman sanan sanoi, nykyään kyllä puhuu todella paljon vaikkei sanoja tietäisikään. Sanoin sitten hänelle, että leikkii muiden kanssa suomeksi, että hän kyllä osaa puhua ongelmitta. Luulin kuitenkin ettei näin tapahdu, sillä L ei myöskään koulussa puhu suomenkielisten kanssa juuri mitään vaan kaveeraa lähinnä venäjää osaavien kanssa.
No, vieraat alkoivat lähteä ja sanoin L:lle, että pitäisikö meidän pikkuhiljaa lähteä niin tyttöpä tokaisi, että haluaa vielä jäädä leikkimään sankarin kanssa! Eli suomeksi! He eivät koulussa ole puhuneet paljon mitään, eivätkä ole tähän mennessä yhdessä paljoakaan olleet, mutta nyt tapahtui jotain ja niin he ilman ongelmia yhdessä touhusivat ja oltiin siellä muiden lähdettyä vielä tunti. He viihtyivät yhdessä jopa niin hyvin, että tämä tyttö on ilmeisesti huomenna tulossa tänne meille kyläilemään. Loistava juttu! Näin se kieli juuri kehittyy kun käyttää sitä kavereiden kanssa, että tietenkin mun kanssa mutta myös samanikäisten seurassa.
Hostäiti toi meidät juhliin, muttei päässyt hakemaan, joten tulimme metrolla ensimmäistä kertaa yhdessä. Kun astuttiin metroon sisään niin yhdestä penkistä nousi mua muutaman vuoden vanhempi mies, joka huudahti, että neiti ole hyvä istu tähän. No, kiitin ja mentiin istuun, L mun sylissä. Miehellä oli siellä myös kaveri ja nää molemmat tuijotti mua välillä ja hymyili. Koitin vaan olla L:n kanssa ja jatkaa juttua kuin en huomaiskaan asiaa. Sitten kun meidän asema oli tulossa niin noustiin ja se toinen seiso siinä melko lähellä ja heti yritti jutella. En muka kuullut ja rutistin L:n kättä ja juttelin hänen kanssaan. Toinen miehistä sanoi sille toiselle, että jos hekin jäisivät siinä kun mekin, mutteivat onneksi jääneet. Miehet siis lähestyvät täällä hieman eri tavalla kuin Suomessa, missä lähestytään vasta muutaman rohkaisuryypyn jälkeen.
Kello oli jo yhdeksän kun käveltiin universitetilta kotiin, ja jotenkin oli tosi epämääräistä porukkaa liikkeellä. Koitin koko ajan hoputtaa L:ää kun en halunnut sen näkevän, vaikka onhan se nyt ikänsä täällä asunut ja nähnyt vaikka mitä. Vastaan tuli monta humalaista, joista yksi oli sammunut ja nojasi metroaseman ulko-oveen. Tuli myös porukka, joilla oli kauhea tappelu käynnissä ja huusivat ja tönivät toisiaan, jota L jäi ihmettelemään ja mä vaan koitin vetää häntä eteenpäin. Ihan hyvin selvittiin, oon vaan välillä hieman ylisuojeleva ehkä.
Ikävääkin on taas tapahtunut, kun L:n kummitäti kaatui ulkona ja hänen jalkansa murtui kolmesta eri kohtaa. Tänään pitäisi olla leikkaus. Juuri kun hostisän terveysongelmat hieman helpottivat niin nyt tuli tämä. Tällä perheellä on todella epäonnea tällä hetkellä.
Tänään olin tunnin koululla ja nyt kaivoin matkalaukkuni esiin ja kohta alotan pakkauksen. Tällä kertaa ajoissa. Hassua. Kun tänne lähdin, niin pakkasin lähtöä edeltävänä yönä ja nyt jo näinkin aikasin. Kyllähän sekin kertoo jotain. Kotiin on kiva palata. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti